Punkahtavaa hardrockia nyt Atlantin toiselle puolelle
Jopas on! Brittiläinen rymykopla on selkeästi suunnannut tähtäimensä Yhdysvaltain markkinoille. Sanoituksellisesti, tuotannonnisesti ja sävellyksellisesti touhussa on sen verran radiohakuista jenkkitatsia, että vanhaa suosikkibändiä on jo miltei vaikea tunnistaa – semminkin kun jenkkibasisti Scott Sorry hoitelee nyt Gingerin ohella lauluja. Johan tässä välillä luulee kuuntelevansa White Zombieta ja jotakin My Chemical Romancea sekaisin!
Turboahdettujen soundien ja koskettimilla alleviiivattujen kertsien seasta löytyy silti mukavasti tuttua ”räkä poskella ja rystyset ruvella” -remellystäkin.
Kokonaisuus on siitä huolimatta verhottu sen verran ammattimaiseen pakettiin, että otteista on viilautunut pois juuri se mukavasti viiltävä terä. Wildhearts ei kuulosta enää sekä nahoissaan että järjissään niukin naukin pysyvältä sekopääjoukolta; hiukan vaaralliselta sentään kuitenkin.
Onneksi Gingerin melodiataju on yhä oivassa kuosissa. Päähän jäävien sävelkulkujen ansiosta Chutzpah! yltää hyvälle tasolle, vaikka jotenkin omituisesti vain muistuttaakin menneiden aikojen Wildheartsia. Rehdillä diggausmittarilla levy jää kuitenkin bändin uran vähiten mahtavalle osastolle.