Täyden katsomon haittapuolet: Thurston Moore ei mahtunut katsomaan kotimaista Weepikesia

Helsinkiläinen Weepikes oli yksi Red Bull Garage -kampanjan tiimoilta Kuudenteen aistiin selvinneistä rockbändeistä. Tai no, bändi itse ei ”rockbändi”-nimitykselle täysin lämpene, mutta kuitenkin. Yhtyeen basisti Tomi Nuotio kertoo hieman orkesterin tekemisistä.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Hannu Pettinen

Miten, missä ja miksi Weepikes perustettiin?

”Weepikes sai alkunsa vuosien 1993–94 aikana, ja pitkällisten rumpalietsintöjen jälkeen bändi oli virallisesti olemassa syksyllä 1994. Nykyisessäkin kokoonpanossa olevat Pasi Peni (kitara ja laulu), Jyrki Lehto (kitara) ja Tomi Nuotio (basso) löysivät toisensa alun perin – yllätys, yllätys – Rumbassa olleiden pikkuilmoitusten kautta. Alkuperäinen rumpali Timmo Ravea oli soittanut aikaisemmin Tompan kanssa vanhoissa bändeissä, ja koska mies tiedettiin hyväksi ja oivaltavaksi soittajaksi, hän oli mies paikallaan Weepikesiin.”

”Vuonna 1997 alkanut talviuni päättyi syksyllä 2010 syntyneeseen päätökseen, että pistetäänpäs bändi uudestaan kasaan. Tässä vaiheessa tuli mukaan uusi rumpali Ari ’Reiska’ Lehtinen. Lisävauhtia päätökselle antoi Myspace-sivujemme (!) inboksiin tullut viesti Atlantin takaa. Herra nimeltä Kramer (ukko muun muassa Shimmy-Disc-levymerkin takaa, tuottanut esimerkiksi bändejä Galaxie 500, Low, Urge Overkill, White Zombie, Daevid Allen ja 22-Pistepirkko), joka kehui 1990-luvun puolivälissä Trash Can Recordsin ja Bad Vugumin kautta julkaisemamme ep:t maasta taivaisiin ja lähes vaati yhteistyötä. Vuonna 2012 ilmestynyt Weepikes-ep sisältääkin kaksi Kramerin miksaamaa ja masteroimaa biisiä.”

”Syy Weepikesin perustamiseen on tuskin sen kummempi kuin se, että neljä tyyppiä haluaa tuottaa meteliä. Mitä siitä seuraa, jää nähtäväksi.”

Mikä olisi sellainen saavutus tai palaute, joka saisi teidät ajattelemaan, että nyt on saavutettu se, mitä alun perin lähdettiin hakemaan?

”Weepikesille ei ole koskaan aseteltu mitään rimoja tai virstanpylväitä, enkä usko, että mikään saavutus tai palaute saisi meitä ajattelemaan, että nyt on saavutettu kaikki. Ei me varsinaisesti minnekään pyritä, katsotaan vain minne tämä omalla tinkimättömällä tyylillä toteutettu mekkalointi meitä vie.”

Tyylinne on selvästi siloittelematon rock. Mikä on mielestänne täydellinen rockbiisi?

”Joku neropatti kuvaili joskus muinoin tyyliämme termillä pronk, joka lienee eräänlainen synteesi progesta ja punkista. Sitä ollaankin nyt käytetty itse kuvaillessamme bändin tyyliä ja soundia, koska nuo vaikutteet on kyllä helppo allekirjoittaa. Vaikkakin bändin alkuvaiheessa meillä ei ollut mitään hajua, miltä bändi tulee kuulostamaan, tyyli ja soundi ovat kehittyneet vuosien varrella.”

”Täydellinen rockbiisi syntyy hyvästä melodiasta, hienoista riffeistä, ovelista kompeista ja kekseliäästä sovituksesta. Kun korvia huumaavaan noiseen saa ympättyä kauniita pop-melodioita, niin ei voi mennä pieleen. Heitetääs kauheesti biisiä miettimättä uusiseelantilaisen The Gordonsin Future Shock, joka osoittaa, ettei aina tarvita edes noita edellä mainittuja elementtejä. Myös toistolla pääsee pitkälle, kun sen tekee tarpeeksi raivokkaalla intensiteetillä.”

Mikä erottaa teidät eduksenne muista rockbändeistä?

”Se, että mulle tulee rockbändistä mieleen jotain aivan muuta kuin Weepikes. Eiks rockbändit ole niitä buutsit jalassa ja huivit päässä heiluvia soittokuntia, joilla on biiseissä kitarasooloja?” 

Jos yhtyeenne olisi elokuva, mikä leffa se olisi?

”Paluu tulevaisuuteen -trilogia. Hullun professorin keksinnöt yhdistettyinä kimurantteihin ja yllättäviin juonenkäänteisiin.”

Millainen kokemus Kuudennen aistin keikka oli yhtyeellenne?

”Oli hieno kokemus soittaa täydelle salille. Olis tietysti ollut vielä hienompi, jos kuulemma sisään pyrkineet Chelsea Light Movingin Thurston Moore ja Negative Approachin John Brannon olisivat mahtuneet sisään. Olisi niilläkin ollut jotain kertomista kotipuolessa, hehhee. No, ens kerralla sit pojat…”

Jos lukija ei ole koskaan kuullut Weepikesia, mikä kappaleenne hänen tulisi ensimmäiseksi tarkastaa ja miksi?

”Ensimmäiseltä, vuonna 1995 julkaistulta Howkey?-seiskatuumaiselta löytyvä Zoo voisi olla se biisi, joka kuvasti vanhan Weepikesin tekemisiä aika hyvin ja tekee sen myös livenä vuoden 2013 päivitettynä versiona edelleen.”