Kolmatta kertaa järjestetty Sideways on lusittu, tällä kertaa sään suosiessa. Rumba nosti festivaalin kohokohdiksi Dinosaur Jr:n (lue tästä), Sannin (lue tästä) ja Mika Vainio -tribuutin (lue tästä). Lisäksi julkaisimme Sami Turusen hengästyttävän mittaisen kuvagallerian (sen pariin tästä).
Nyt vuorossa on vielä viimeinen rupattelutuokio Rumba-delegaation kesken. Mitkä olivat plussat ja miinukset musiikin, oheisohjelman, ruokatarjonnan ja järjestelyjen suhteen? Lue alta!
Keikat
Kimmo Vanhatalo: ”Litku Klemetin ja Tuntemattoman Numeron kehitystä on ollut ilo seurata. Viime vuoden Flow’ssa yhtye oli vielä aika raakile, mutta nyt se oli jo kevyesti sekä kappaleiltaan että esiintymiseltään Sidewaysin parhaimmistoa. Thurston Mooren keikka oli hypnoottinen, ja Debbie Googen ja Steve Shelleyn rytmiryhmä loistava. Chelsea Wolfe oli tunnelmallinen ja Hurula riehakas.”
Joni Kling: “Litku livenä Plazan kokoisella lavalla kuulosti aluksi hankalalta, kun levysoundista tuttu ’siivouskomeromaisuus’ puuttui. Bändisoitto oli kuitenkin tosi sujuvaa. Litkun farfisa(?) ei kuulunut miksauksessa vaikka solistin käytössä sen olisi kai pitänyt olla etualalla. Thurstonin keikalla taas soundit taisivat olla festarin parhaasta päästä, ja suosikkiasiani niin tässä kokoonpanossa kuin Sonic Youthissakin aikoinaan on Steve Shelley. Thurston ei mielestäni ole koskaan omillaan ollut kovinkaan kiinnostava. Oli tärkeää, että tässä soitettiin juuri bändinä.”
Jukka Hätinen: ”Disco Ensemble on kohtalaisen railakkaassa ja nälkäisessä livekunnossa, eikä keikka katkennut edes rumpalia päin heitettyyn lenkkariin. Röyksopp ja DJ Shadow olivat pettymyksiä kummatkin. Ensin mainittu oli tavallaan mitä pitkin, suojakypärä-downtempoa, mutta niin kliinistä ja hajutonta, että edes mainostettu laser-spektaakkeli ei esitystä pelastanut. Jälkimmäinen yritti olla olematta nostalgia-artisti, mutta yleisö oli päättänyt toisin.”
KV: ”Slaves ei jaksanut kiinnostaa ja sai kaipaamaan peruuntunutta Cloud Nothingsia vielä enemmän. The Radio Dept. tuntui livenä etäiseltä ja The Coathangers ei onnistunut pitämään mielenkiintoa yllä.”
JK: “Huonoin ajoitus taisi olla Mikko Joensuu alkuillan slotissa. Olisi vaatinut eri vireystilan ja vähän hämärää ympärilleen. Muista päälavan nimistä Ceebrolisticsin lavatyöskentelyä hauska seurata, vaikken yhtyeen musiikkia ole koskaan sisäistänyt. Sen sijaan toinen itselleni etäiseksi jäänyt yhtye Editors tuntui täysin saavuttamattomalta. Tuntui että seurasin jollekin aivan toiselle yleisölle vedettyä rokkikeikkaa, vaikka Editorsin kohdalla sentään pystyn hittibiisit nimeämään. Näiden kahden artistin kohdalla voi kai lopulta vain syyttää itseään, kun ei viitsi tunkea aivan eturiviin ottamaan selvää, mistä hommassa on tarkalleen kyse.”
JH: ”Radio Dept otti etäisyyttä yleisöön myös pukeutumisellaan. Normcore on niin eilistä, Ruotsista puhaltavat mökkicoren tuulet – aina tuulihousuista lähtien!”
JK: “Radio Dept oli kyllä ihastuttavan ’norm’ ja juuri oikealla tavalla nöösi, mutta Plaza oli väärä lavavalinta. Tällaista alkuillan leppoisuutta olisin mieluiten kuullut Park Stagen hengailuilmapiirissä. Perjantaina Villa Nah toimi siellä samalla reseptillä aivan loistavasti.”
Ruoka ja juoma
JH: ”Lasipullojen myynti festariväelle tuntui uhkarohkealta vedolta, mutta kannatti: lasinsiruja tai lavaa kohti lingottuja pommeja ei näkynyt viikonloppuna. Onhan olutta mukavampi särpiä pitkäkaulaisesta pullosta kuin tölkistä, vaikka seitsemän euron hinta kolmesta desistä nestettä alkaa olla todella suolainen hinta – oli kyseessä kuinka premiumiksi luokiteltavaa Brooklyniä tahansa. B Side Barista sai onneksi myös äärimmäisen kilpailukykyisesti hinnoiteltuja huurteisia.”
JK: “En valittaisi lasipullon sijaan perustölkistä, jos siinä vain olisi tuolla hinnalla kaksi desiä lisää. Kaljan hinnoittelu kuitenkin ikuinen nitinän aihe. Kustannustehokkaimmaksi arvelin lopulta viinipullon. Se kestää pidempään, kun tuo kotoa mukanaan kierrekorkin, jonka laittaa välillä kiinni.”
KV: ”Ruokavalikoima vaikutti hyvältä, tosin söin aika tylsästi vain Fafa’sin klassikon eli falafel-halloumi-pitan. Hyvää oli!”
JH: ”Lauantaina tuli syötyä! Festivaalin nimikkoannokset toteutti ravintola Ilves, jonka onnistui pilata kasvishampurilainen oudon makuisilla sooseilla. Thai papayan kojusta ostetut paistetut nuudelit maistuivat lähinnä päälle ripotellulta pähkinärouheelta – kuin perusfestariwokki. Täysosuma tuli Kellohallin terassilta, josta sai tolkuttoman hyvän kolmen juuston pizzan. Plussien joukkoon laskettakoon vielä Röyksoppin kylkeen haetut Spiraaliperuna-kojun juuressipsit.”
JK: “Olin vesi kielellä kuullessani alueella myytävän spiraaliperunoita. Sekoitin ne curly fries -pottuihin, jotka ovat enemmän ranskalaisten tyyppisiä. Sipsiratkaisu oli tosin hyvä sekin, mutta ei yhtä ruokaisa. Paleman kasvisburgerissa parasta oli ylivertainen maustekurkkutäyte.”
Oheis- ja alueohjelma
KV: ”Festareilla jää usein harmittamaan, että alueohjelmaa ehtii katsoa/kokea aika vähän, koska pitää juosta musiikin perässä. Nytkin kävi vähän näin. Mieleen jäivät erityisesti Glitternistin glitterit, joilta tapahtumassa ei voinut välttyä.”
JH: ”Demdike Staren keikkaa odotellessa seurasin seinämaalausten valmistumista ja The Radio Deptin keikkaa odotellessa katselin skeittausta. Olihan tuo viihdyttävämpää kuin esimerkiksi Facebookin selaaminen, mutta niin musiikki-orientoitunut sitä on, että bändien perässähän sitä tulee kuljettua.”
KV: ”Commodore 64 -klubi oli aika vaatimaton. Kolme kuusnepaa Kirjaverstaan nurkassa. Odotin vähän enemmän.”
JK: “Palemassa järjestetty Karaoke 3000 oli festariohjelmassa hauska lisä ja baaritunnelma veti sinne molempina iltoina. Viime vuodesta jäin kaipaamaan musavisaa. Näitä kummempia oheisohjelmia ei tarvitse olla, niin olen jo tyytyväinen. Kertooko tämä sitten vain siitä, että en ole ulkoilmaihminen.”
Alue ja järjestelyt
KV: ”Sidewaysin järjestelyistä on aika mahdoton keksiä nillitettävää. Hienosti järjestetyt festarit, joilla kaikki toimi. Hirveää ryysistä tai liian pitkiä jonoja ei päässyt muodostumaan. Keikkoja pääsi katsomaan, vaikka tuli myöhässä paikalle. Ihmiset olivat mukavia. Ei näkynyt juuri festariurpoja!”
JK: “Warehouse muodostui tänäkin vuonna ongelmalliseksi. Useampi keikka jäi näkemättä, sillä turha sinne oli yrittää sekaan ängetä. Pullonkaula hidastaa yleisön luonnollista vaihtumaa. Teurastamo on Helsingin tällä hetkellä omaperäisin, monipuolisin ja hauskin ympäristö järjestää festarit, mutta myös ihan kokonaismittakaavassa vaikeahko miljöö, kun kiinteät rakenteet luovat tungosta toisaalle, väljempää toisaalle, ja vaikeuttavat liikkumista. Ylimääräiseltä jonottelulta kuitenkin vältyttiin ja palvelu pelasi loistavasti. Poikkeuksena tietysti aina vessat, joita ulkoalueella kahdessa pisteessä. Se puoli taitaa kuitenkin olla ikuisuusprobleema kaikilla festareilla.”
JH: ”Warehouse-lavan soundit jättivät toivomisen varaa, ja olipa tila muutenkin diplomaattisesti sanottuna haastava. Muuta nillitettävää en keksi, mainiot järjestelyt ja toimiva alue.”
