”Kuin Placebo vetämässä ensimmäisiä underground-keikkojaan” – Raportti eilisyön indiefestivaaleista Nosturissa

I was a teenage satan worshipper Rumba

Eilen Nosturissa soi indie. Toisen kerran järjestetty New Year’s Indie Festival ”kerää yhteen tämän hetken kiinnostavimpia kotimaisia indie-tulokkaita ja vanhempia konkareita”. Pääesiintyjä I Was a Teenage Satan Worshipperin lisäksi lavalla surisi Constables, Mumrunner ja City Lungs.

Paikalla ollut keikka-agenttimme ja kaksijalkainen indietietokirja Juho Lauri jakoi mietteensä illan aikana esiintyneistä indiöitsijöistä.

———

Constables

”Hyvin Disco Ensemblemäistä meininkiä, valitettavasti näytti enemmän siltä, että esiintyivät omille itseilleen kuin yleisölleen. Taitavaa soitantaa, hyvännäköisiä poikia. Mutta fiilis puuttui! Viimeinen silaus olisi ollut kunnon kontakti yleisöön. Sitä ei ikinä tullut.

Olivat soittaneet kolme vuotta sitten myös Nosturissa, joten keikkapaikka oli kaveripoppoolle entuudestaan tuttu.”

———

Mumrunner

”Tämä bändi on jopa niittänyt mainettaan jo Suomen ulkopuolella. Kun yhtye asteli lavalle, homma oli jo selvästi persoonallisempaa. Olin kuullut ennakkoon paljon hyvää Mumrunnersista. Biiseissä oli kivasti ulottuvuutta. Maalaileva soundtrack pääsisi levyllä varmasti parhaimmillaan jo kyynelkanaviin.

Silti tästäkin puuttui se viimeinen silaus – valovoimaisuus ja lavashow oli varsin karismatonta. Siinä reilusti petrattavaa.”

———

City Lungs

”Ei helkkari, olipa asennetta! Verhot pidettiin kauan aikaa kiinni, vaikka musiikki jo soi! Sitten ne aukesi, ja kyllä: lava oli koristeltu jouluvaloilla.

Mieleen tuli Ihan The Killers Day & Age -levyn neon-valoineen. Bändi on löytänyt oman soundinsa: Placeboa, Killersiä ja Editorsia yhdistelevä yhtye on yllättävän sisällä omissa sanoituksissaan. Tässä voisi olla jopa parhaimmillaan Suomen uusi vientituote musamarkkinoilla. Kaverini jalkakin alkoi jännästi yhtäkkiä tamppaamaan musiikin tahdissa.

City Lungs oli oikein mainio tapaus: paljon potentiaalisia biisejä ja bändi ihan oikeasti fiilisteli lavalla. Vaikutuksen teki instrumentaalien ja laulannan sopusointuinen yhteispeli – ihan kuin Placebo olisi vedellyt ensimmäisiä underground-keikkojaan.

Haastattelin bändin laulajaa. Hän kertoi, että Dead End Weekend -debyytti on juuri valmistumassa. Kyseessä on kymmenen biisin konseptilevy.

Bändi on perustettu 2010.  Se aloitti duona Tuomas Jalamon ja Niklas Björklundin toimesta. Myöhemmin yhtye on kehittynyt neljän henkilön kollaboraatioksi – mukaan tulivat Petri Avikainen (basso) ja Lassi Jokinen (ollut mukana muun muassa Graciaksen, Superchristin ja Elias Gouldin kokoonpanoissa).”

———

I Was a Teenage Satan Worshipper

”Vähän kokeneempi indie-esiintyjä aloitteli soittoja puoli yhden aikoihin. Väkeä paikalle oli saapunut suhteellisen vähän – ehkä hitusen alle sata ihmistä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin tamperelaisbändin livenä.

Eikä ollut sitten kuitenkaan ihan viimeisen esiintyjän paikan arvoinen. Laulajan ääni jäi kitarojen varjoihin, yhtyeen naissolistit kääntyivät jostain syystä varjoihin – kun niiltä olisi odottanut jotain selvää eforttia kokonaisuuteen. Taitavaa soitantaa, mutta käteen jäi pieni rutiinivedon maku.

Monimutkaisten rumpurytmien ja kitaroitien syövereistä oli hankala löytää bändin sanomaa. Kuulostaa ihan kivalta, mutta ei jää mieleen. Propsit kuitenkin David Bowie -coverista, joka kuultiin viimeisenä.”

———

The Summa Summarums

”Onko Indien pakko olla niin synkkää ja harmaata ettei sitä voisi koristella jouluvaloilla? City Lungs todisti, että melankolista musiikkia voi soittaa myös värikkäästi.

Suomalaiset Indie-bändit kaipaisivat jotain selvää kontrastia ulosantiinsa. Kuten The Crash tennis-shortseineen ja pulovereineen, Risto Discopalloineen ja Puputupunoineen ja Lapko lyhyine nahkashortseineen.

Sellaista ei oikein näe, kun ollaan liian uppoutuneita siihen ”Indieen” ja siihen mitä meidän pitäisi olla. Nyt tarvitaan kontrastia!

Tapahtuman Facebook-sivulle pääset täältä.