”Ahdistaa, hengästyttää ja paikoin jopa vituttaa” – Rumban kriitikot tutustuivat Musen uutuuteen

Oskari Onninen, Tommi Forsström ja Vilho Rajala kuuntelivat pikaisesti Musen The 2nd Law -albumin. Nyt kolmikko kertoo, millaisen vaikutuksen ensitutustuminen heihin teki.

Kuva: Warner Music

Huomenna se on kaupoissa, Musen uusi levy nimittäin. The 2nd Law ei ole herättänyt ennakkoon ainakaan mitään valtavaa hypeä ja hurraamista – aluksi keskustelun huomio kiinnittyi levyn väitettyihin dubstep-vaikutteisiin, ja vaikka ensimmäisenä singlenä julkaistu Madness ei heittänytkään silmille valtavaa droppivyörytystä, sai sekin yleisössä aikaan ristiriitaisia tuntemuksia. No, ainakin Coldplayn Chris Martin hehkutti biisiä Twitterissä, oli se sitten hyvä tai huono asia.


Albumi tuli alkuviikosta verkkokuunteluun, ja Rumban raati kävi The Guardianin sivuilla tarkastamassa, millainen se brittirockarien odotettu uutuus nyt lopulta on. Tällaisia fiiliksiä ryhmässä heräsi:

Kun Muse hukkuu riittävän syvälle omaan takapuoleensa, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti sieltä löytyy aivan uusi universumi. Minkään levyn ensikuuntelu ei ole tänä vuonna ollut yhtä hauska! Jo kertakierroksella The 2nd Law tuntuu reilusti Resistancea paremmalta. Viihdyin! Nauroin ääneen! Ja nautin sekä musiikista että ajatuksesta kaikista loukkaantuneista Muse-faneista! Jee! Hyvä!

– Oskari Onninen

Musen superpompöösiin tyyliin on vaikea suhtautua viileästi, mikä lienee bändin menestyksen salaisuus. The 2nd Law tarjoilee kevyttä outoilua ja taattua tarttuvuutta koreassa paketissa, eikä yltiösokerisimmissa kohdissa tiedä, kuinka peruslukemilla bändin naamat ovat studiossa pysyneet. Queenia, U2:ta ja muitakin suuruuksia lainaillaan hetkittäin estottomasti. Puhutuista ’dubstep-vaikutteista’ en nyt sano mitään.

– Vilho Rajala

Huh, vuosien taistelu Musesta pitämisen kanssa ei väsytystaktiikasta huolimatta tunnu kääntyvän voitoksi. Olen kohderyhmää ja kaikki elementit ovat läsnä, mutta silti ahdistaa, hengästyttää ja paikoin jopa vituttaa. Ehkä jos Muse lopettaisi yrittämästä tunkea kaikkea maailman musiikkia yhdelle levylle, voisin jopa pitää. Nyt olo on kuin uppopaistetun tuplajuustohillomunkkikermapekonihodarivanukkaan jäljiltä.

– Tommi Forsström