Helvetti jäätyy, Helena Routa laulaa – haastattelussa artisti, jota kannattaa seurata vuonna 2021

Helena Routa julkaisi uuden singlen.

Mona Salminen

Rumban nousevia artisteja esittelevä juttusarja herää talviuniltaan. Edellisessä osassa oli Kastehelmi.

Talvihorroksen keskeyttää uuden Helvetti jäätyy -singlen nimestä huolimatta Helena Routa. Helena Roudan uskomme olevan artisti, joka kannattaa pistää todellakin merkille.

Räppiä, r&b:tä ja poppia yhdistelevä lahjakas artisti on julkaissut nyt kaksi kappaletta, mutta ne voisivat nopealla vilkaisulla olla kuin eri artistien katalogista. Yhtenäisen niistä tekee sanoitusten tematiikka ja jatkuvuus, biisien yksityiskohdat, sekä tunnistettava ääni.

Laulaja esittäytyi kaikelle kansalle Millaisista tytöistä sä tykkäät -sinkulla, josta kirjoitimme viime kesänä Rumbassa. Tuolloin kerroimme 25-vuotiaasta artistista ja hänen debyyttisinglestä näin:

”Kappale on rakennettu palasista, joita on helppo lähestyä, mutta jotka jäävät yllättävän jykevästi mieleen. Yhtenä esimerkkinä oboelta kalskahtava soitin, joka tuo mieleen Nylon Beatin Jos-klassikon – eli tuo biisiin siis ripauksen ysäriä.”

”Nippelitietojen herättämisen lisäksi biisistä kannattaa huomioida se, että laulaja ei ole kiinnitetty millekään levy-yhtiölle. Itsenäisiä ja menestyviä artisteja Suomessa toki riittää, mutta arvioimme siitä huolimatta, että kappale herättänee kiinnostusta musapiireissä.”

Näin tapahtui, Routa onnistui herättämään pöhinää musapiireissä ja hänet on nyt kiinnitetty Capitolille. Helvetti jäätyy on ensimmäinen levy-yhtiön nimissä julkaistu single.

Rumballe hän kertoo intohimoisesta suhtautumisesta musiikkiin, siitä miten rakensi omaa artistiuraansa ja mitä tapahtuu, kun se helvetti jäätyy.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Vuoden 2020 aikana tuli paettua vanhojen lempparien pariin, olen vähän huono etsimään mitään uutta. Jotain Fintelligensin vanhoja hittejä luukuttanut, oon jotenkin voimaantunut niistä, haha.”

”Nyt olen kuunnellut paljon venäjänkielistä musiikkia, artisteja joista en tiedä itse mitään. Olen tykännyt kuunnella, koska en ole ymmärtänyt kieltä, niin ei ole tarvinnut analysoida tekstejä. Siihen mulla on taipumusta.”

”Sitten semmoinen kuin Musta Hanhi. Ihan omanlaisensa, inspiroivaa kuunneltavaa.”

Mist sä tuut?
”Tulen Helsingistä, mutta alunperin pienestä 6000 ihmisen kylästä Kangasniemeltä. Siellä asuin suurimman osan nuoruudestani ja kävin peruskoulut. Olen sittemmin asunut myös Jyväskylässä ja Mikkelissä.”

”Musiikkia olen tehnyt aina, 7-vuotiaana aloitin biisien kirjoittamisen, nimenomaan tekstien. Silloin mua hirveästi inspiroi Zen Cafen Samuli Putron musa ja kirjoittaminen, sekä Maija Vilkkumaa. Tietenkin tuli kuunneltua Nylon Beatia ja ylipäätään pop-musa kiehtoi ihan sairaasti.”

”Kun oli pieneltä paikkakunnalta, missä ei ollut mielettömiä puitteita harrastaa jotain siistiä, niin kun meni koulusta kotiin ja jos ei ollut tekemistä tai muuta leikkimistä barbeilla ja bratzeilla, niin sitten kirjoitin. Se oli myös sellainen terapiajuttu.”

”Se on selkeetä, että on opetellut tosi nuorena miten biisejä tehdään ja miltä kappale näyttää tekstinä. Mä en ole ollut millään soittotunneilla tai musakouluissa. En ole mikään synnynnäinen pianisti tai ole musiikin teoriasta hirveästi hiffannut. Koulussa toki jos tuli mahdollisuuksia esiintyä, niin kyllä mä aina pyrin niihin. Koulussa ainoa kymppi mistään aineesta ikinä tuli musiikista.”

”Mulla oli 2015 Helsinkiin muuttaessa kämppis, Matka maailman ympäri -yhtyeen Miro Palokallio, joka teki musaa. Me oltiin Miron kanssa vanhoja nettikavereita ja hän rohkaisi mua lähtemään Helsinkiin musajutun perässä, vaikka mulla ei ollut mitään varsinaisia kontakteja tai tuttuja. Olin sitä ennen opiskellut Mikkelissä ihan muuta alaa ja tehnyt muita töitä.”

”Päätin, että Helsinkiin on muutettava, koska täällä on enemmän mahdollisuuksia löytää tuottajia ja tyyppejä joiden kanssa tehdä yhteistyötä. Olin pitkään siten, että tutustuin vaan kaupunkiin.”

”Menin töihin yhteen firmaan, missä tutustuin mun hyvään ystävääni, joka soitti kitaraa. Perustettiin pieni bändi ja sitä kautta tutustuin ihmisiin lisää.”

”Opiskelu Helsingin Evankelisen Opiston lauluntekijälinjalla oli isoin harppaus. Sain tosi paljon reflektointia omasta tekemisestä, tutustuin ihmisiin joilla oli samanlaisia ajatuksia ja verkostoiduin alan ihmisten kanssa. Sen vuoden keväällä 2018 kuulin, että on tullut uusi linja Pop & jazz -konservatorioon. Oli sitä kokeiltava, jos pääsisi. Valmistuin sieltä viime vuonna. Se oli myös tosi hyvää kehittymisaikaa, kristallisoi omaa artistiutta.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Se oli selkeää jo ala-asteella. Olin todella määrätietoinen, ehkä hulluuteen asti. Siihen aikaan internet-maailma oli vielä vähän erilainen. Ei osannut etsiä tietoa samalla tavalla kuin nykyään, mutta kyllä silloinkin muistan googlettaneeni kaikki mahdolliset levy-yhtiöt ja selvittänyt, miten se touhu täällä etenee. Ketkä on olennaisia ihmisiä alalla ja miten muut artistit on löydetty ja päässeet eteenpäin.”

”Inspiroiduin tällaisista tarinoista ja sen aikaisista esikuvista. Se oli selkeää mitä halusi tehdä, mutta se miten pääsee tekemään, oli mietinnän kohde. Ei mikään itsestäänselvyys.”

”Sekin on niin tärkeää, että onko ne oikeat ihmiset ympärillä ja tiimi kasassa. Pitää olla vähän onneakin matkassa sen kanssa. Nyt voin onneksi sanoa, että on.”


Capitol?
”Millaisista tytöistä sä tykkäät? – kappaleen julkaiseminen tuntui oikealta ratkaisulta kaaottisesta vuodesta huolimatta. Meilailin julkaisun jälkeen kaikille ihmisille viestejä, että tämmöistä mä nyt teen. Onneksi monet tsekkasivat ja oli ilo huomata, että miten avoimesti ihmiset suhtautuivat. Siitä tuli rohkeus, että voin tehdä tätä itse jatkossakin.”

”Sitten Fried Musicin Nino Lintermo otti yhteyttä Instagramissa ja kyseli onko minulla julkaisijaa ja haluanko sellaista. Vastasin, että kyllä voisin halutakin. Menin käymään toimistolla ja tuntui heti selkeältä, että tottakai haluan tehdä yhteistyötä. Jukka Immonen (Fried Musicin / Capitolin taiteellinen johtaja) on ollut idolini lapsesta asti ja muutenkin tuli fiilis, että nämä ymmärtävät juttuani ja tykkäävät musta sellaisena kun olen. He kannustavat minua siihen mitä olen jo. Musaa on tehty tosi paljon ja viimeisen vuoden olen koonnut albumikokonaisuutta.”

Musiikillinen esikuvasi?
”Leevi and the Leavings -yhtyeen musan pariin aina palaan, on mikä tahansa tilanne elämässä. Täytyy kuitenkin mainita Chisu. Kun Chisuun teini-iässä tutustuin, niin artisti inspiroi ihan älyttömästi omalla taidolla, olemisella ja sanoitustyylillä. Näin hänen ilmaiskeikan Pieksämäellä jossain puistossa. Se oli mulle iso kokemus, vaikutuin ihan älyttömästi. Toi on sydän särkyneenä kirjoittanut biisejä, kyllä mäkin voin.”

Supervoimasi?
”Rehellinen tarinankerronta. Asioiden kertominen niin kuin ne koen. Hienoahan se on jos joku voi niihin juttuihin joskus samaistua tai saada lohtua, niin kuin ite on muiden tekemisistä saanut.”

Helvetti jäätyy?
”Se on tosi suoraviivainen pop-biisi. Ajateltiin, että se voisi olla kiva johdanto ekan biisin jälkeen – vähän erilainen ja antaa kulmaa omasta tekemisestä. Mulla on pitkä historia pop-musan parissa ja tämä kivasti yhdistyy siihen.”

”Tulevissa julkaisuissa löytyy kaikkia tekemisen sävyjä, myös rajoja rikkovampaa kamaa. Helvetti jäätyy -single sopii tähän ajankohtaankin: Helsinki jäätyy ja helvettikin toivottavasti joskus.”

”Euroviisu-viittaus on kaltaisimmille boomereille tuttu sanonta. Mä ajattelen sen niin, että kun todellakin euroviisutkin on mahdollista voittaa, niin yhtälailla kaikki on mahdollista. Vaikka biisi on melankolisesta kulmasta ja siinä on ironiaa, niin on siinä se pieni toivon kipinäkin ehkä olemassa.”

”Kaikki biisit on totuuspohjaisia omasta elämästä ja oikeat tarinat biisien takana. Tietysti niissä on vähän värikynää, missä biisi sitä kaipaa. Pohdin mun teksteissä usein sitä oman ytimen sisällä olemista – reflektoin itseäni ja kokemuksiani tästä elämästä. Teksteissä on läsnä eroamiset, rakastumiset, aikuistuminen ja kaikki vaiheilut.”