Jenna Alexa ei osannut lapsena päättää tuleeko hänestä laulaja vai poliisi – kirjoittaa nyt kappaleita itselleen ja muille artisteille

Haastattelussa Jenna Alexa.

21.03.2020

Rumba aloitti uuden juttusarjan, jossa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Juttusarjassa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Le Fvbelos, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on vuonna 2018 debyytti-ep:nsä Ei oo aikaa julkaissut Jenna Alexa. Ep:n lisäksi hän on ehtinyt olemaan mukana Pikku G:n ja Junon kappaleilla. Molemmat laulajan vierailemat hittibiisit ovat ylittäneet striimauksissa platinarajan.

Juuri uuden Armageddon-singlen julkaissut laulaja kertoo Rumballe muun muassa mitä tekee musiikin ohella ja kuinka päätyi tähän pisteeseen.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Herttinen, kuuntelen niin paljon koko ajan kaikkea, että en edes osaa vastata tähän kunnolla. Minulla ei ole just tällä hetkellä mitään artistia/bändiä/dj:tä jonka julkaisua luukuttaisin 24/7, mutta viime päivinä olen kuunnellut OneRepublicin tulevan albumin ensimmäistä singleä Didn’t I”.

”Siinä on ihan mielettömän tarttuva melodia ja lyriikat kanssa jotenkin toimii! En tiedä, mutta jotenkin se nyt vaan niin sanotusti bängää.”

Mist sä tuut?
”Jenna Alexa, 25-vuotias ja Helsingin muikkeli. Minun arki koostuu siitä, että käyn myymässä erikoisoluita ja Stadin parhaita wingsejä jengille ja sitten vastapainona teen biisejä itselleni ja muille artisteille (ja tietty ennen kaikkea kuulijoille!).”

”Minut sainattiin Sonylle vuonna 2017, mutta se miten siihen päädyttiin on kyllä Leo Stillmanin ansiota. Törmättiin sattumalta Helsingin yössä ja alettiin jauhaa musiikista. Sitten muutamaa hetkeä myöhemmin oltiinkin kirjottamassa minun debyytti-ep:n kakkosbiisiä Ihana Sä.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
En oikein tiedä, oliko mitään tiettyä hetkeä, että ’hei, mä haluun olla artisti’. Se tuntui aina jotenkin olevan itsestään selvää minulle, perheelle ja frendeille.”

”Kyllä minä lapsena muistan sen, että en osannut päättää haluanko olla laulaja vai poliisi, niin ilmoitin sitten, että musta tulee laulava poliisi. Poliisia minusta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut, mutta artistiuden olen saavuttanut!”


Musiikillinen esikuvasi?
”Tulkinnallisesti ehdottomasti Adele, mutta sitten kaikki muu tulee ihan kaikesta ja kaikilta.”

”Olen teinivuosina ollut emo ja kuunnellut [musiikkia] My Chemical Romancesta Whitney Houstoniin. MCR ehkä toi semmosen rebel -asenteen ja Whitney sitten sen herkkyyden ja naisellisuuden.”

Supervoimasi?
”Rehellisyys, mutta en kuitenkaan tarkoita, et kukaan muu artisti ei olisi rehellinen. Minun biisit on rehellisiä fiiliksiä elämästä ja tunteista – rakkaudesta, vihasta, seksistä, ystävistä, perheestä, kaikesta.”

”Olen yrittänyt kirjoittaa biisejä siitä, kuinka ihanaa on kesäisin chillailla frendien kanssa puistossa ynnä muuta sellaista, mutta helvetti että se on haastavaa.”

”Paljon helpompi kirjoittaa siitä, kun joskus 14-vuotiaana ensirakkaus särki sydämen, mutta olen nyt sen asian kanssa fine.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
Ääneen ja vahvaan tulkintaan. Koen, että pystyn välittää biisin alkuperäisen tunteen kuulijalle, joka minun mielestä on tosi tärkeetä musiikissa.”

”Se ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että kuulija pystyisi omimaan sen biisin itselleen. Esimerkiksi omaksi anthemiksi tai vaikka krapulamusiikiksi suihkuun, kun itkee eilisen illan mokia pois sikiöasennossa. Itselleni tähän toimii Samuli Putro.”

Lisää luettavaa