Laineen Kasperi & Kummitusorkesteri avaa oven salamyhkäisiin todellisuuksiin, jotka kiehtovat ja kuumottavat

God Damington -albumi on analogisiin sampleihin ja polveileviin rytmeihin nojaava biittihärveli.

Perjantaina Windowfactoryn kautta ilmestyi albumi, jonka painotettiin olevan räppärin tekemä levy, ei räppilevy. Kyseessä on Laineen Kasperi & Kummitusorkesterin God Damington -nimeä kantava kokopitkä, joka on erilaisin sämpläys- ja tuottamis-tekniikoin toteutettu, analogisiin sampleihin ja polveileviin rytmeihin nojaava biittihärveli. Edellinen Kummitusorkesteri-levy ilmestyi 2000-luvun alkupuolella, josta voit lukea lisää täältä, samoin kuin nyt ilmestyneen albumin ensisinglestä.

Harvoin yhtyeen nimi määrittää näin veitsenterävästi sitä, mitä sen tuotanto pitää sisällään. Kummitusorkesteri kuitenkin resonoi jo nimenä sen verran spesifisti, ettei hetkeksikään tarvitse jäädä arvailemaan mitä albumin sisuksista löytyy. Kokonaisuus on kevyen kuumottava ja kaamea samanlaisella leppoisalla tavalla kuin jokin vuosikymmenien takainen mustavalkoinen kauhuelokuva, jossa efektien alkukantaisuus vie terää pelottaviksi tarkoitettujen kohtausten vaikutusvoimalta.

Ei kuitenkaan ole tarkoitus sanoa, että God Damingtonin tuotannossa olisi mitään alkukantaista tai viimeistelemättä jäänyttä, paitsi ehkä sumuisten tarinalinjojen ja primitiivisiin vaistoihin vetoavien tunnelmien puolesta. Se taas on yksinomaan myönteistä, sillä tarinalliset äänimaisemat ja kappaleiden  uumenissa vellovat seikkailut houkuttelevat availemaan ovia mitä värikkäimpiin vaihtoehtotodellisuuksiin, määräämättä kuitenkaan liikaa miltä niiden kuuluisi näyttää.

Laineen Kasperin ansioituminen äänisuunnittelijana tulee albumilla esiin rohkeammin kuin esimerkiksi artistin perinteisemmillä tavoilla hiphopiin nojaavilla soololevyillä. Kummitusorkesterinsa kanssa muusikko nimittäin pääsee rakentelemaan puhuttelevia kertomuksia sekä yksittäisten kappaleiden sisään, että koko albumin läpi kulkevaksi eittämättä kokeilevaksi, mutta erehtymättömän punaiseksi langaksi.

God Damingtonilla ollaan milloin kellotornissa keskellä yötä, milloin kellarissa junnaamassa ruosteen värittämien rappusten juurella, milloin aavemaisen kaupungin usvaisilla kaduilla ja milloin rahisevan gramofonin äärellä kuuntelemassa savuista 50-luvun jazzia. Koko ajan ollaan kuitenkin matkalla johonkin, joko kirkkaan läsnäolevaksi tai sameasti syrjään. Tapahtui se sitten hämärän pohdiskelevasti kuten murheellisehkossa Sireenit-biisissä, tai vilkkaan vapautuneesti kuten jonkinlaiseen lämpimän kaoottiseen sirkusretkueeseen ajatukset vievässä Summonoitu-kappaleessa, ei liike pysähdy.

Albumilta löytyy Kellotorni-kappaleessa vierailevan Raipatin lisäksi yllättäviäkin kävijöitä, jotka musiikin lomaan piiloutuvilla osuuksillaan mehevöittävät kokonaisuutta ja lisäävät tunnetta jonkinlaisesta hassun sekopäisestä aarrejahdista. Esimerkkinä tästä voi nostaa esiin vaikkapa albumin muuhun tuotantoon nähden poikkeuksellisen hiphopahtavalla tavalla rytmikkään Carpefxxxingdiem-biisin, jonka vierailevasta Sepeteus-artistista kerrotaan tämän olevan albumilla mukana tämän tietämättä. Salamyhkäisesti myös Fool-kappaleessa vierailevan Meerika Ahlqvistin osuuden kerrotaan olevan Ahlqvistin koulutyöstä salaa sämplätty ja modifioitu.

Yllärit eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin ihmisiin, vaan myös kappaleiden melodiat saattavat linkittyä vuosien takaisiin lähteisiin. Kenties suoraviivaisimmin näkyvin näistä on Satamat-biisi, jonka kerrotaan saaneen alkunsa “olosuhteissa, joista kellään orkesterin elävistä jäsenistä ei ole selkeää muistikuvaa” – unholaan näyttäisi kuitenkin painuneen se seikka, että samainen biitti soi Laineen Kasperin ja Julma-Henrin monenlaisia reaktioita julkaisunsa yhteydessä kirvoittaneella yhteisprojektilla nimeltä Outo nauha jo vuonna 2009.

Lämpimän ja jazzahtavan Freeze-kappaleen keinuva taustamelodia taas vie ajatukset vuoteen 2003, jolloin Kaucas-yhtye julkaisi albuminsa nimeltä Saastaa suusta. Siltä löytyvän Siipirikko-kappaleen matalan tummissa vesissä möyrivässä taustassa on jotain etäisen samaa kuin Freezen korkealta kaikuvassa ujelluksessa, vaikka Freezen sanotaankin saaneen alkunsa Arja Tiilen tanssiteoksesta Deadly After Dark, jonka äänisuunnittelusta vastasi juurikin Laineen Kasperi. Teos kylläkin näki päivänvalon vasta kolme vuotta mainitun Kaucas-levyn julkaisun jälkeen, mutta no, kukapa näistä tietää. Kaucas kuitenkin kuuluu levyllä vahvasti ainakin vierailijoiden puolesta, sillä näiden joukossa kuullaan sekä Kaucas-jäsen Hahoa että Kaucas-levyillä useammassakin biisissä vieraillutta Pq:ta.

Jos Kasperi Laineen äänisuunnittelu kiinnostaa enemmänkin, on sen kokemiseen mahdollisuus aivan lähiaikoina. 5.3. nimittäin saa ensi-iltansa Susanna Leinonen Companyn Juuret-teos, jossa kahlataan läpi suomalaisuuden ydintä sekä meihin elämän mittaan juurtuvia erilaisia tekijöitä. Laineen yhteistyö Susanna Leinosen kanssa sai alkunsa jo 16 vuotta sitten: artisti avasi asiaa syvemmin Rumban kattavassa haastattelussa viime vuoden lopussa, jonka löydät täältä.

Alta voit katsoa God Damington-levyn julkaisun yhteydessä ilmestyneen animaatiovideon Satamat-kappaleeseen, jonka on toteuttanut Rhyinäkin tunnettu Antti Annanpalo, sekä kuunnella albumin kokonaisuudessaan.

YouTube video

Lisää luettavaa