Tilanne on aina kutkuttava, kun Melo ilmoittaa julkaisevansa uutta musiikkia. Räppäri on julkaissut musiikkia Skorpionin kautta kolme vuotta ja onnistunut nostamaan itsensä suomiräpin nuoressa uudessa sukupolvessa siihen asemaan, että luvassa voi olla ihan mitä vaan. Ennakko-odotuksia voi yrittää asettaa, mutta usein niihin ei asetuta. Siitä oli todisteena jo Elektriä seurannut Viaton-single, joka oli jotain aivan muuta kuin mikään edeltäjänsä. Nyt uunituore Glitter-albumi tekee tämän ilmiön vielä konkreettisemmaksi. Levyllä kuullaan hyper poppia, trappia ja ripaus torontoräppiä.
Albumin ensipuraisuja olivat tuplasinkut E ja Moncler. Biisit olivat biittimaailmoiltaan saman tyyppisiä, muhkeita bassoja rauhallisella rytmillä. Surumielisen Monclerin matalataajuiset bassot ryydittivät sanomaa alitajuntaan. Iloisempi E taas oli harmonialtaan rauhallisempi, jopa vähän pidättyväisempi. Silti spotifylukemiakin tarkastellen, sangen koukuttava.
Melon kohdalla tuottajalistaan kannattaa kiinnittää huomiota. Artisti on tehnyt jokaisella levyllään rutkasti yhteistyötä 4evan, eli Anssi Karjalan kanssa, joten muodonmuutoksista ja freesiydestä täytyy muistaa antaa kunniaa myös sille osastolle. 4eva on ollut tekemässä levyn jokaista biisiä, mutta messissä on ollut myös Kuiva H, 1lmari, Melo ja maailman tähtiä tuottanut hollantilainen Star Boy.
Star Boyn tuotantoa kuullaan Aha, Okei! -kappaleella, joka tuo mieleen Playboi Cartin huippubiiteillä varustetun Whole Lotta Red –albumin materiaalin (Star boy on ollut tuottamassa albumia). Star Boyn katalogista löytyy tuotantoa myös artisteille kuten Lil Uzi Vert ja Gab3 ja niistä jokaisen vaikutusta / telepaattista yhteyttä voi aistia tällä levyllä.
Telepaattinen yhteys sen takia, että Melon musiikista on voinut aina vetää viivoja suuntaan jos toiseen. Milloin aistittavissa on Gab3 ja milloin Bladee. Entä jos asia onkin niin, että Melo kuulostaakin Melolta? Kun artistin portfolioon tutustuu, niin samantyyppistä sielunmaisemaa ja tuotannon sävyjä voi aistia jo Freda 4eva -kokonaisuudelta lähtien. En usko, että Melo olisi tehnyt tällaista levyä vuonna 2018, mutta Glitter ei ole diskografiassa siltikään outolintu, mutta ääretön timantti kuitenkin.
Artisti vaikuttaa löytäneen itsensä täysin. Vanhoja teemoja perataan (Marimekko Crunch Timella), voittoja muistellaan läpi levyn ja vähän katsotaan myös taaksepäin (Enempää). Tätä päivää käsitellään nokkelasti riimittelevällä, emotoniaalisella Nyt-biisillä.
Glitter on siinä mielessä oivallinen nimi albumille, että sanoituksissa voi aistia paljon näyttämisen halua. Silti ensimmäinen kappale tekee selväksi, että levy ei ole pelkkää pintaa, vaan murskajaiset.
Melon riimittely ja äänenkäyttö on aina ollut suomiräpin saralla omalaatuista. Niin on myös röyhkeys ja rehellisyys. Yonas-kappaleella artisti huokailee naisen perään, jota ei voi saavuttaa. Thot!-kappaleella hän kääntää räpin tunkkaiset rakenteet nurinperin vannoessaan kuinka voi olla naiselleen ”thot”. Räpin saralla usein käytetty lyhenne tulee sanoista ”that hoe over there”.
Viihdyttävintä Melossa on se, että räppäri antaa biiseissä aina parhaansa ja tällä levyllä se erityisesti kuuluu. Melo voi kuulostaa siltä ja tältä, mutta hän erottuu Suomessa joukosta ja jos joku pyrkii tekemään samanlaista, niin Melo on todennäköisesti tehnyt sen paremmin. Eikä ainakaan kovin monella olisi pokkaa lähteä samplaamaan Reino Nordinin Antaudun-hittiä. Melolle tyypillisesti ei tietenkään antauduta.
Koko levy löytyy suoratoistopalveluista, mutta alla muutama biisi ensimauksi.
