”Menemme popmusiikissa hyvään suuntaan!” – haastattelussa Emma-ehdokkaita Ellinoorasta Hassan Maikalin kautta Hooded Menaceen

Viimeinen mahdollisuus osallistua Emma-gaalan yleisöäänestykseen.

21.01.2022

Emma-ehdokkaat julkistettiin joulukuun puolivälissä. Vaihdoimme ehdokkuuksien julkistustilaisuudessa kuulumiset niin monen artistin kanssa kuin ehdimme hihasta nykäistä. Emma-ehdokkuuksilla huomioitiin ilahduttavan monenkirjavaa porukkaa aina radioaaltojen tehosoittopopista uuden aallon räpin kautta indierockiin ja underground-metalliin. Pihtasimme juttumme julkaisua muistuttaaksemme, että tänään, perjantaina 21. tammikuuta, on viimeinen mahdollisuus äänestää omaa suosikkiaan Emma-gaalan yleisöäänestyksessä. Äänestys löytyy tämän linkin takaa ja sulkeutuu tänään klo 23.59.

Sexmane. Kuva: Julius Konttinen.

Sexmane ja ensimmäinen varsinainen albuminsa Väärinymmärretty huomioitiin neljällä Emma-ehdokkuudella. Artisti kertoi levyn julkaisun tiimoilta tehdyssä haastattelussa Rumballe, että hänellä on visio, joka on edennyt suunnitelmien mukaan aina omakustanneajoista monikansallisen yhtiön leipiin. Kuuluivatko Emma-ehdokkuudet visioosi, Sexmane?

”Kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Nyt on hyvät fiilikset. Olen otettu kaikista ehdokkuuksista, mutta tuo Kriitikoiden valinta -kategoria tuntuu erityisen kivalta, kun tuollaiset musan suurkuluttajat fiilaa.”

Sexmane epäilee levynsä resonoivan yleisössä pohjimmiltaan perin yksinkertaisesta syystä: se on hyvä.

”Sen lisäksi siltä löytyy musiikkia monista eri genreistä, kiinnostavia tarinoita ja onhan se onnistunut kokonaisuus.”

Hassan Maikal. Kuva: Julius Konttinen.

Hassan Maikal ja Betonitarha-debyyttinsä (lue levyarvio) sai niin ikään neljä ehdokkuutta.

”Mä en vieläkään ymmärrä tätä, ehkä se iskee tajuntaan parin kuukauden päästä”, Maikal naureskelee.

”On ollut ihana nähdä, miten musa-alalla ihmiset ovat ottaneet Betonitarhan vastaan. Mun voima ja vahvuus on ollut se, että oon voinut tehdä ystävien kanssa albumia. Ympärilläni on hyviä ihmisiä, tiivis poppoo. Olen kasvanut ihmisenä Betonitarhan kautta, ja tavoitteeni on kasvaa ihmisenä joka albumilta ja käydä myös siellä epämukavuusalueilla. Moni ystäväkin on saanut ehdokkuuksia, me ollaan kaikki omalla tavallamme voitettu jo!”

Yona. Kuva: Julius Konttinen.

Neljä ehdokkuutta tuli myös Yonalle ja albumilleen Uni johon herään. Hän kertoo yllättyneensä toden teolla ja iloisesti.

”En odottanut yhtään ehdokkuutta. Toistaiseksi ensimmäinen ja ainut saamani Emma on vuoden tulokkaan palkinto. Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka iso juttu se olikaan. Se oli samalla karhunpalvelus, kun sain sen aivan urani alussa. Siinä ehkä hetkellisesti ajatteli, että nämä palkinnot ovat etappeja, mihin pyritään. Kun on päässyt Emma-himosta eteenpäin, eikä ole vuosiin odottanutkaan mitään, niin tämä tuntuu ihanalta.”

”Joskus tulee tehtyä itselle tosi tärkeä levy, jota kukaan muu ei tunnu tajuavan. Mulle tämä oli levy, joka oli tärkeä tehdä, vaikkei se myisi yhtään mitään. Ja nyt kävi näin, joskus tähdet on kohdillaan. Puhun avoimesti mielenterveysongelmista ja raadollisesti erosta. Universaaleja aiheita, jotka puhuttelevat monia.”

Linda Fredriksson. Kuva: Julius Konttinen.

Linda Fredrikssonin soolodebyyyttialbumi Juniperia on ylistetty niin Suomessa kuin kansainvälisissäkin musamedioissa. Ylistävien arvioiden ja vuosilistanoteerauksien lisäksi napsahti myös muutama Emma-ehdokkuus. Onko maailmasta löytynyt vielä yhtään ihmistä, joka ei pitäisi Juniperista?

”Ei ole kukaan tullut vielä mulle avautumaan aiheesta”, Fredriksson nauraa.

”Tein levyä tosi pitkään ihan yksin, se oli sellainen henkilökohtainen pitkä prosessi. Olen koettanut olla ajattelematta palautetta, mutta onhan se tuntunut mielettömän hyvältä. Saamani palautteen perusteella on kuulostanut, että musa on tuntunut jossain ja merkinnyt kuuntelijoille jotain omaa. Ja sehän on parasta mitä voi käydä.”

”Kriitikoiden valinta -kategoria on ihana, koska siinä on kaikki genret läsnä. Aiempina vuosina on tullut löydettyä sen kategorian ehdokkaista kiinnostavia albumeja.”

Sepikka eli Joni Seppänen lukeutuu niin ikään artisteihin, jotka eivät odottaneet ehdokkuutta lainkaan. En kestä kylmää lailla ahvenen on Sepikan debyyttialbumi ja sen sisältämää ”luonnonsuojeluindietä” on kehuttu kriitikkopiireissä.

”Pasmat meni sekaisin yhdeksi illaksi, kun levy-yhtiön edustaja soitti ja kertoi ehdokkuudesta. Niillä energioilla sain tehtyä kyllä sitten mielestäni varsin kelvollisen biisiaihion. Mielestäni indien tila on Suomessa hyvä, ja esimerkiksi tässä Kriitikoiden valinta -kategoriassa on loistavia tyyppejä, jotka kaikki ovat soineet myös omissa korvanapeissa.”

Hooded Menace. Kuva: Julius Konttinen.

Hooded Menace edustaa metallikategoriassakin karskimpaa laitaa. Death-doom-yhtye nappasi ensimmäisen Emma-ehdokkuutensa kuudennella albumillaan The Tritonus Bell. Lehdistötilaisuuteen joensuulaisyhtye oli lähettänyt Helsingissä asuvan laulajansa Harri Kuokkasen.

”Ei tule tällaisissa kahinoissa yleensä oltua, sen verran eri skeneä edustetaan. Ihan hauskaltahan tällainen kokemus tuntuu, kiva täälläkin on vierailla. Kyllähän Body Count -yhtyekin voitti Grammyn – ei se ole samassa mielessä undergroundia kuin me, mutta omalla tavalla marginaalisempaa kamaa kuitenkin. Mielenkiinnolla minä seuraan kaikenlaisia ilmiöitä, ja tämä on yksi ilmiö muiden joukossa.”

”Tavanomaisemmat hevinkuuntelijat löytävät tästä levystä enemmän tarttumapintaa ehkä siksi, että on sitä traditionaalista metallia enemmän mukana sekä riffi- että soundipuolella, sieltä Andy LaRocquen kitarasoundeista lähtien.”

Lyyti eli Lydia Lehtola kertoo, ettei hänkään ollut ajatellut ehdokkuuden mahdollisuutta. Lyytin Toiveet ja helyt -albumi on saanut huomiota musiikkimediassa ja etenkin sen sanoitukset ovat hurmanneet.

”Marginaalissa kun toimii, niin ei tule edes mieleen, että näin iso instituutio voisi huomata minut. Mielestäni Suomessa tehdään tosi paljon kiinnostavaa musaa myös suurten yhtiöiden ulkopuolella. Toivoisinkin, että suurempikin yleisö pääsisi paremmin käsiksi siihen, kaikilla ei ole aikaa luuhata netissä etsimässä uutta musaa. Uskon, että kuulijoita ja kysyntää olisi, jos isot mediat nostaisi marginaalinkin puolelta tekijöitä.”

Viivi. Kuva: Julius Konttinen.

Vuoden 2021 popsensaatio oli ilman muuta Viivi. Radioaaltoja ja suoratoistopalveluita dominoineet singlet USA-etunenässä toivat peräti viisi Emma-ehdokkuutta.

”Toivoin, että Vuoden tulokkaan ehdokkuus voisi osua kohdalle, mutta nämä kaikki muut tulivat ihan puun takaa. Mielettömän hieno juttu. Mulle pääasia on ne biisit ja se musa, niiden fiilis, se on tärkeintä. Ollaan varmaan Joonas Kerosen ja Lauri Halavaaran kanssa saatu se fiilis välittymään ja resonoimaan. Olen ollut joka päivä studiossa, joten ehkä alkuvuodeksi uskaltaisi lupailla sitä debyyttialbumiakin.”

Samuli Sirviö. Kuva: Julius Konttinen.

Samuli Sirviö on ehdolla vuoden tuottajaksi. Hän toimi Ellinooran työparina Viimeinen romantikko -albumin tekoprosessissa ja on ollut tuottamassa myös Ressu Redfordin Hölmö sydän -levyn kappaleita.

”Kyllähän tämä hyvältä tuntuu tällaisen vuoden jälkeen. Hienoa saada arvostusta tekemästään työstä. Oon tosi fiiliksissä myös Ressun ehdokkuuksista! En ole mistään itse tekemästäni kokonaisesta albumista noin tyytyväinen kuin Ellinooran levystä. Siihen käytettiin kaikki aika, mitä tarvittiin. Sitä tehtiin, kun mitään muuta ei voinut. Siihen pantiin kaikki paukut.”

Ellinoora. Kuva: Julius Konttinen.

Ellinoora ja edellä mainittu Viimeinen romantikko lukeutuu gaalan eniten ehdokkuuksia napsineisiin viidellä noteerauksella.

”Olihan tuo erikoinen vuosi, on sahattu äärilaidasta toiseen, se kuuluu levylläkin. Siinä on kaikki, mitä olen popkappaleiden kirjoittamisesta oppinut. Hyvässä levyssä on tärkeää olla rehellisyyttä ja repivyyttä, mutta myös eskapismia, että pääsee karkuun kaikkea paskaa. Se on tuntunut olevan monelle kuulijalle tärkeää: paikka minne paeta musan avulla.”

”Kun näitä ehdokkaita katselee, niin tuntuu, että menemme popmusiikissa hyvään suuntaan! On erilaisia ääniä, erilaisia stooreja, on jätetty erilaisia jälkiä ja on jengiä joka tekee mitä huvittaa – se on siistiä! Itselläkin on taas luova olo ja valot päällä, haluan tehdä – sitä lisää.”

Gasellit. Kuva: Julius Konttinen.

Emma-gaalan ehdokkaista sinne konkarikaartiin alkaa kuulua Gasellit. Poikkeusaikojen teema-albumi Zen toi yhtyeelle viisi ehdokkuutta.

”Kaikkemme annettiin, 2021 oli kuluttava ja monivaiheinen vuosi, mutta nyt on helvetin hyvä fiilis”, Hätä-Miikka sanoo.

”On ollut sekava vuosi huippuineen ja mäenpohjineen. Levyn julkaisussa ja kesän ekoissa keikoissa oli erikoislataus, kun niitä oli niin kauan aikaa miettiä. Sitten samalla isot festarit peruttiin tokaa kertaa putkeen, eli on saanut pettymyksiäkin nieleskellä”, Päkä kertoo.

”Helvetin tyytyväisiä ollaan albumiin, joten on siistiä, että siitä tuli tunnustusta. Yleisesti ottaen, kun mietittiin tätä Emma-kattausta, niin aika paljon eri kasvoja kuin aiemmin. Samat jyrät ovat olleet aika pitäkän ottamassa samat pystit, nyt on erinäköinen nippu”, Musajusa sanoo.

”Tosi hämmentävää, ettei jvg:t, anttituiskut ja vesalat ole kirkkaimmissa valoissa ottamassa otsikkotilaa, yhtäkkiä meiltäkin kysytään jotain. Ajat vaihtelee ja muuttuu, itse oon fiiliksissä, että esimerkiksi Sexmane on ehdokkaana”, Päkä jatkaa.

”Ja Hassan Maikal! Päästiin tutustumaan häneen kesällä keikalla. Aivan huipputyyppi, todella maanläheinen kaveri, josta huokuu positiivinen energia”, Thube Hefner lisää.

”On tämä vuosien vieriminen hauskaa. Oon ollut Hassanin kanssa Bass Camp -räppityöpajoilla, kun hän oli jotain 16-vuotias. Silloin jo tekemisestä paistoi valmius ja into. Aina ei ehdi hidastaa miettimään näitä asioita, upeaa että sieltäkin on noussut tyyppejä. Sydänalaa lämmittää nähdä näitä nuoremman polven tyyppejä täällä, muuuutta onhan se vitun siistiä, että Gasellit on ehdolla”, Hätä-Miikka päättää.

Lisää luettavaa