Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin päätöselokuva on venäläisohjaaja Kirill Serebrennikovin musiikkielokuva Kesä (Лето, 2018). Kesä on oivallinen jatko viime vuonna festivaalilla ensi-iltansa saaneelle Soviet Hippies -dokumentille, joka käsitteli Viron hippiliikettä ja liikkeen mukanaan tuomaa läntisen musiikin vaikutusta Viron ollessa vielä osa Neuvostoliittoa.
1980-luvun Neuvostoliiton underground-musiikintekijöistä ja alakulttuurista kertovan Kesä-elokuvan päähenkilöinä ovat “Venäjän Beatlesin” Kinon perustaja Viktor Tsoi (upean roolityön tekevä Teo Yoo) sekä Zoopark-yhtyeen Mike Naumenko (Roman Bilyk) ja hänen vaimonsa Natalia Naumenko (Irina Starshenbaum).
1980-luvun Neuvostoliiton ja Leningradin ajankuva korostuu onnistuneesti muun muassa kohtauksissa, jossa kuunnellaan kotona bootleg-kasiraiturikopioita – äänenvoimakkuus huomioiden, etteivät naapurit soita miliisiä tai KGB ota asukkaita tarkkailuun. Elämäntyylin pikkudetaljeihin on panostettu ja niitä on mieluista seurata: käsintehdyt bootleg-kannet Velvet Undergroundin ja T. Rexin levyihin tai Viktor Tsoin diilatessa piirtämiään Marc Bolan -julisteita opiskelijoille.
Muusikkoystävysten lisäksi nähdään nuorison huoletonta juhlintaa niillä resursseilla mitä oli; kotibileistä lukuisiin kesän 1984 rantarientoihin. Mustavalkoinen erinomaisesti kuvattu elokuva sisältää vain muutaman harkitun värikohtauksen.
Tärkeä osa elokuvan tarinaa on myös esiintymispaikka Leningrad Rock Club. Klubilla sai poikkeuksellisesti esittää rockmusiikkia, mutta kaikki esitettävä musiikki tuli toki ennakkotarkastuttaa. Kappaleiden sanoituksia sensuroitiin, esityksiä, sekä yleisöä valvottiin miliisin ja KGB:n toimesta.
Elokuvassa musiikkiesitykset ovat erittäin hyvin toteutettuja sekä ohjattuja. Elokuva alkaakin näyttävällä kamera-ajolla klubin backstagelta esiintymislavalle. Keikkakohtauksiin ekstrapotkua tuo lisäjännitys: tekevätkö muusikot anarkistisen teon ja laulavat sensuroitavaksi tarkoitettua materiaalia. Backstagella keskustellaan länsimaisesta musiikista ja pohditaan, miten elämä lännessä poikkeaa Neuvostoliiton rajoitetusta elämästä.
Tarinan kulkua on sävytetty lukuisin eri musiikkiesityksin sekä animaatio-efektein. Useammassa Kesä-elokuvan ennakkoarviossa ohjaaja Serebrennikovia on kritisoitu siitä, että klassikkokappaleita on tehty uusiksi näyttelijöiden esittäminä. Esimerkiksi Talking Headsin Psycho Killeriä ja Iggy Popin Passengeria on kritisoitu yliampuviksi tai kerrontaa häiritseväksi. Hyvin toteutetut kohtaukset tuovat valtavaa lisäarvoa elokuvan tarinan ympärille. Cannesin elokuvafestivaalilla Kesän musiikki voitti Cannes Soundtrack Awards -palkinnon.
Yritin useampaan otteeseen saada järjestettyä haastattelua ohjaaja Serebrennikovin kanssa, mutta tämä osoittautui mahdottomaksi. Elokuvan ollessa jälkituotantovaiheessa ohjaaja määrättiin kotiarestiin veronkiertoepäilyn vuoksi, eikä hän saa pitää mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Lisäksi elokuvassa esitetyt muusikot, jotka ovat vielä elossa, ovat väittäneet elokuvan olevan valhetta alusta loppuun. Elokuvan odotettiin joidenkin huhujen mukaan olevan dokumentti aikansa tapahtumista.
Olivat elokuvan tapahtumat ja ohjaajaa kohtaan esitetyt syytteet totta tai fiktiota, Kesä ansaitsee tulla nähdyksi. Monet elokuvassa esitetyt asiat, kuten sananvapauden kieltäminen, sensuuri, valvonta sekä valehtelu ovat edelleen valitettavan ajankohtaisia usean maan arjessa.
Kesä esitetään Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla 30.9. Bio Rexissä kello 18.30. Lisätietoja ja liput näytökseen tästä klikkaamalla.