”Autopsyn uutuuslevyn hilpeimmällä raidalla bändi muistaa nalkuttavamman sukupuolen edustajia kertomalla, että kaikki huorat tulisi raiskata ja tappaa. Muista sanoista onkin vaikea saada selvää, sillä laulaja-rumpali Chris Reifertillä on ilmiömäinen kyky suoltaa täysin mielipuolista ja epäsovinnaista örinää”, kuvailee Mervi Vuorela uusimman Rumban Raidat-palstan ykköstapausta.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Peaceville
Autopsy: Dirty Gore Whore
Feministit huomio! Amerikkalaisen death metalin vulgaarein sanansaattaja Autopsy on palannut 16 vuoden levytystauolta ja julkaissut uuden studioalbumin Macabre Eternal. Levyn hilpeimmällä raidalla Dirty Gore Whore bändi muistaa nalkuttavamman sukupuolen edustajia kertomalla, että kaikki huorat tulisi raiskata ja tappaa. Muista sanoista onkin vaikea saada selvää, sillä laulaja-rumpali Chris Reifertillä on ilmiömäinen kyky suoltaa täysin mielipuolista ja epäsovinnaista örinää. Likaisena deathgrindina käynnistyvä Dirty Gore Whore hidastuu mainion kitarasoolon jälkeen Celtic Frost -henkiseksi ”doomailuksi”, kunnes iskee taas nahkaisella niittihanskalla vasten kasvoja. Parhaimmillaan meininki on kuin vuoden 1991 Mental Funeral -levyllä, vaikka soundeja onkin hieman siistitty. Ja niille feministeille tiedoksi, ettei tässä ihan tosissaan olla.
Arcade Fire: Speaking in Tongues
Toukokuun lopulla internetiin ilmestyi kaksi uutta Arcade Fire -biisiä. Niistä kiinnostavampi on David Byrnellä vahvistettu Speaking in Tongues, helkkyvän kitaramelodian kuljettama melopop-helmi, jolla Arcade Fire kuulostaa samanaikaisesti sekä kohtalokkaalta että lohdulliselta. Biisissä toisteltu lausepari ”hypocrite, reader / my double, my brother” lienee jonkin sortin kirjallisuusalluusio, sillä pelkällä lähiluvulla teksti ei ota avautuakseen sitten millään. Kappale julkaistaan The Suburbs -albumin cd+dvd -versiolla elokuussa.
Doctor Midnight & the Mercy Cult: (Don’t) Waste It
Kokonaisuus ei aina ole osiensa summa ja lässynlää. Elävänä esimerkkinä toimii ex-Turbonegro Hank von Helveten johtama Doctor Midnight & The Mercy Cult, jossa soittaa jäseniä muun muassa Satyriconista ja Marilyn Mansonista. Bändin tuoreelta I Declare: Treason -debyytiltä löytyvä ensisingle (Don’t) Waste It on niin kulahtanutta 1990-luvun industrial heavyä, että sen rinnalla jopa Jussi Halla-ahon heviproggikset alkavat tuntua vaaralliselta tavaralta. Kertosäkeen W.A.S.P.-viba on ihan kiva, mutta miksi helvetissä sekin on pitänyt ryssiä kahden pennin preset-efekteillä?
Euro-Japi ja=and the Perseet: Minä olen Euro-Japi
Helsinkiläispunkkarien (liian) pitkäksi venähtänyt inside-vitsi Euro-Japi ja=and The Perseet soittaa niin luokattoman huonoa anti-musiikkia, että alatyylisen huumorin ystävää alkaa pakostakin naurattaa. Tuoreella debyyttiseiskallaan bändi kuulostaa siltä, kuin S/M-univormuun pukeutunut Jean-Pierre Kusela esiintyisi Kummelin Musa Cornerissa yhdessä kännisen Sepi Kumpulaisen kanssa. Ilmeisesti punk ja heavy eivät tuo tarpeeksi tyydytystä soittajilleen, sillä Euro-Japin taustalta löytyy muun muassa Death with a Daggerin, Liimanarinan ja The Torsorsin jäseniä.
Fintelligens feat. Cheek: Etkot, juhlat, jatkot (kesäkumit)
Tässäpä ihastuttavan vastuullinen kesäkumibiisi vuosimallia 2011. Fintelligensin käsitys turvallisesta seksistä on ilmeisesti vetää kalsarikännit kämpillä, kiskoa shotteja juhlapaikalla ja lopulta harrastaa seksiä huuruisilla jatkoilla kaverin makuuhuoneessa. Eipä siinä, mutta olisi biisiin voinut hieman panostaakin. Nyt lopputulos on vain keskinkertaista Suomi-räpäytystä ennalta arvattavilla Fintelligens-maneereilla höystettynä. Lisäksi Cheekin läsnäolo onnistuu viemään ne loputkin seksihalut.
The Flaming Lips / Prefuse 73: The Super Moon Made Me Want to Pee
On se Wayne Coyne sitten kreisi mies. Meni ja julkaisi ep:n verran merkityksetöntä meteliä ilman että kertoi siitä kenellekään. Ottipa vielä Scott ”Prefuse 73” Herreninkin mukaan hämmentämään särössä ja kaiussa lilluvaa noise-soppaansa, jota esimerkiksi Sonic Youth tekisi huomattavasti paremmin. The Super Moon Made Me Want to Pee on juuri niin ärsyttävä, tekotaiteellinen ja yhdentekevä kitsch-pläjäys kuin nimensä antaa ymmärtää. Paskan kieltämistä, sanoisi Milan Kundera.
Limp Bizkit: Shotgun
Taivas varjele! Fred ”lippalakki” Durst yrittää ilmeisesti hankkia katu-uskottavuutta ”räppäämällä” kotikulmillaan paukkuvista aseista. Pelottavampaa on kuitenkin huomata, ettei Limp Bizkitin lapsille suunnattu itkupotkumetalli ole muuttunut yhtään mihinkään. Kesäkuun lopussa ilmestyvää viidettä Limppari-levyä pohjustava Shotgun saa miettimään, miksi Durstia ei vielä ole tuomittu lyyrisistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Syytelistalle voisi nostaa esimerkiksi seuraavan nonsense-neronleimauksen: ”I limp my ass back to the cockpit / now start it up, let the engine roll / pop off the rock ship”.