Gettomasan uraa seuranneet ja haastatteluita lukeneet tietävät, että räppäri on suhtautunut musiikkiinsa ja uraansa kunnianhimoisesti, ja kulkenut tavoitteesta tavoitteeseen määrätietoisesti. Nyt olemme siinä pisteessä, että hän odottaa omistautumista myös kuuntelijoiltaan ja peräänkuuluttaa ammattitaitoa medialta. Hän nostaa esimerkkitapaukseksi alkuvuodesta julkaistun Hyvä me -singlensä.
”Huomasin, että musamedia ja fanit leimasi sen drilliksi”, Gettomasa sanoo, viitaten Chicagossa syntyneeseen, räpistä ja träpistä johdettuun alagenreen, jolle ominaisia elementtejä ovat pääosin hitaat (60–70 bpm) ja pahaenteiset biitit sekä monesti efektoitu, kylmä ja kova ulosanti.
Gettomasa, oikealta nimeltään Aleksi Lehikoinen, oikaisee: Hyvä me -kappaleella vain hi-hat hakkaa drill-tahdissa, mutta bassorumpu ja virveli ovat träppitempossa.
”Mä en ole kuullut tällaista rumpuja vielä missään biisissä koko maailmassa. Jos olen väärässä, niin linkatkaa mulle Instagramissa”, Lehikoinen laukoo itsevarmaan tyyliinsä.
”Eli me tehtiin tämmöinen outo träpin ja drillin fuusio, mihin tämä äijä spittaa superhitaasti, vähän Nipsey Husslen tai Bobby Shmurdan tyylisesti. Me luotiin palanen jotain kokonaan uutta, mutta musamedia ja fanit niputti sen drilliksi. Se tuntui hassulta.”
Tämä rautalangasta vääntäminen kielii Lehikoisen tämänhetkisistä tavoitteista, jotka eivät näemmä ole menneet rivien välistä perille. Jos tavoitteet olivat aiemmin uralla konkreettisia etappeja, kuten räpin suomenmestaruus tai listaykkönen, nyt ne ovat muuttuneet abstraktimmiksi. Lehikoinen kertoo, että haluaa löytää itsensä uusista paikoista soundillisesti ja tyylillisesti ja samalla muokata sitä rajaa, minkälainen musiikki voi menestyä kaupallisesti Suomessa.
Diplomaatti-albumi ja sen singlebiisi Silmät olivat tämän uuden ajanlaskun alku Gettomasalle. Ja hänen mielestään myös muille.
”Tiedostan, että artisteilla on tapana nähdä omat tekemisensä paljon tärkeämpänä kuin muilla. Tiedostan, että tämä kuulostaa ylimieliseltä. Mutta suomiräpissä ja suomalaisen urbaanin musiikin kentällä voidaan puhua ajasta ennen Diplomaatin julkaisua ja ajasta Diplomaatin julkaisun jälkeen.”
Lehikoisen mukaan albumin kappaleet toivat kansainvälisen ja urbaanin rytmimusiikin soundin Suomen valtavirtamusiikkiin. Diplomaatti debytoi Suomen virallisen albumilistan ykkösenä, striimasi platinaa ja palkittiin vuoden rap-/r&b-albumin Emmalla.
”Se osoitti, ettei tarvita iskelmä- tai edm-filtteriä. Mä kumosin sen teorian, että tarvitaan joku suomifiltteri, että pystyy menestymään Suomessa. Diplomaatin jälkeen monet muutkin räppärit ja artistit alkoivat tehdä kansainvälisempää, tyylikkäämpää soundia.”
Oskari Onnisen Rumbaan vuonna 2018 – siis vuotta ennen Diplomaatin julkaisua – kirjoittamassa haastattelussa Lehikoinen totesi: ”Kun sä kerrot oikeita juttuja itse, sä pystyt tekemään kaikkein vahvimman siteen kuuntelijaan.” Siihen mennessä Gettomasan biiseissä oli räpätty räppäämisestä, räpin kuuntelusta, ystävistä, kotikonnuista ja sen sellaisesta. Samastuttavaa perusräppikuvastoa siis.
Diplomaatti- ja Kalamies-albumeilla aihepiirit päivitettiin statuksen edellyttämiin: kalliita kiesejä, kauniita naisia, paksuja setelipinoja. Perinteistä räppikuvastoa toki nämäkin, mutta oletusarvoisesti vähemmän samastuttavaa.
Uusimmalla singlellä, Shamppanjadieetillä, verhoudutaan Jay-Z:nkin suosiman italialaisen urheiluvaatebrändi Sergio Tacchinin vaatteisiin ja tilataan pöytään pullotolkulla ”möttöstä” eli Moët & Chandon -samppanjaa. Markettiverkkareihin ja kyykkykuohareihin tottuneille suomalaisille luksusta, mutta kaukana todellisista luksusbrändeistä. Vieläkö Lehikoinen kokee saavansa vahvan siteen kuuntelijaan, kun niiden kertomiensa ”oikeiden juttujen” aihepiireissä on tapahtunut statusloikka?
”Uskon edelleen siihen samaan. Jos kirjoitan oikeita asioita mun elämästä, niin luotan siihen, että yhteys löytyy, sä vaan tunnet sen. Tulee fiilis kuin juttelisi kaverin kanssa. En mä siis mieti, että onko esimerkiksi Shamppanjadieetillä-biisi samastuttava, mutta kyllähän kaikkien elämässä tulee tilanteita joissa pääsee kilistelemään, oli ne sitten ylppärit tai polttarit tai mitkä vaan juhlat.”
Lehikoisella on ollut maine kirjoittajana, joka puunaa tekstejään pitkään ja hartaasti. ”Allu on tottunut viilaamaan niitä aina vähän enemmän kuin muut”, totesi Gettomasaa edustavan PME-levymerkin A&R ja toki JVG-puolikkaana tunnettu VilleGalle taannoin. Lehikoinen kertoo, että hyvin spontaanisti syntyneen Kalamies-albumin teko antoi hänelle kirjoittajana uusia työkaluja pakkiin.
Kuva: Karim Awad
”Sen myötä kirjoitusprosessi nytkähti eteenpäin, mulla on nykyään voima tehdä myös nopeammin. Opin heittäytymään sessioihin, kirjoittamaan säkeistön kolmessa vartissa. Silloin kun luodaan musiikkia enemmän se musiikki edellä, niin pystyn istumaan alas ja kirjoittamaan sen fiiliksen, minkä se musiikki mulle antaa.”
Lehikoinen myöntää, että alkuvuodesta alkanut singlebiisien sarja enteilee albumia myöhemmin tänä vuonna. Sen tarkemmin hän ei vielä siitä kerro. Biisejä on paljon, mutta lisääkin tekisi mieli tehdä. Pelkkää fiiliksen auki kirjoittelua ei kuitenkaan ole luvassa.
”Siis jos biisin nimi on Shamppanjadieetillä, niin ei se ehkä ole niin vakavaa. Mutta kun kirjoitan jostain mulle tärkeästä aiheesta, mun tarinasta, niin haluan että teksti kulkee ’on point’ alusta loppuun. Silloin kirjoitusprosessi ottaa pidemmän aikaa. Tulossa on esimerkiksi yksi biisi, jota kirjoitin kaksi ja puoli vuotta.”
Lössi-kappaleella Gettomasa nimittelee ”vastustajiaan” laumaksi vaginoita. Istu-kappale oli vastine Lukas Leonin dissibiisiin, ja siinä sohaistaan henkilökohtaiselle tasolle: ”Muijaas ajettiin PME:n studiolla”, Gettomasa räppää. Naisen asemaa ja naiskuvaa Gettomasan kappaleissa on kritisoitu, ja Lehikoinen on joutunut selittelemään sanavalintojaan esimerkiksi Renaz Ebrahimin radiohaastattelussa ja Maria Veitolan Yökylässä-tv-ohjelmassa.
Lehikoinen kokee, että esimerkiksi yllä mainitut esimerkit ovat irrotettu kontekstista tarkotushakuisesti: Mulkuiksi haukkuminen olisi mennyt läpi, ja yhden sanan sijaan tulisi miettiä kokonaisuutta. Lukas Leonille viesti puolestaan oli, että sinua petetään, aktiivinen vai passiivinen tekijä tai sen sukupuoli on aivan toissijaisia asioita.
”Mä menin Maria Veitolan ohjelmaan, koska mieluummin keskustelen näistä asioista kuin teen somessa jotain kannanottoja. Noista on väärin perustein lähtenyt valheellisia narratiiveja liikkeelle ja ne elää omaa elämäänsä. Mä olen räppäri ja teen kaikki kannanottoni mieluiten biiseissäni. En pysty kuuntelijoiden tulkintaan vaikuttamaan, ja se näyttäisi sekä typerältä että turvalliselta, jos yrittäisin selitellä kaikki asiat valmiiksi.”
Pitääkö taiteilijan sitten olla yhteiskunnallinen tai poliittinen vaikuttaja? Pitääkö sellaista roolia vaatia artistilta, kun joku seuraajamäärä ylittyy? Näitä Lehikoinen kysyi Veitolalta, mutta mitä räppäri itse ajattelee.
”Mä en tosiaankaan tiedä. Mä olen lähtökohtaisesti muusikko, jonka tekemää musiikkia ihmiset on alkaneet kuunnella enemmän. Tähän ammattiin ei ole koulutusta eikä sääntöjä, enkä tiedä kuka tuollaisen vastuun voi langettaa. Ehkä jokaisen artistin tulisi saada itse määrittää mitä on ja ei ole.”
Artisteja nostetaan jalustalle ja heihin luodaan kohtuuttomia odotuksia, Lehikoinen sanoo. Sen vuoksi Kendrick Lamarin tuore albumi, Suomessakin listaykkösenä debytoinut Mr. Morale & the Big Steppers on hänen mielestään tärkeä teos.
”Kendrickistä yritettiin maalata jonkinnäköistä jeesusta, joka ajaa aina jotain oikeaa agendaa. Mutta tällä levyllä hän onkin, että itse asiassa en olekaan tämä tyyppi, vaan ihan normaali ihminen, joka tekee virheitä. Me vaaditaan artisteilta ja julkkiksilta täydellisyyttä, mutta sitten kun ne tekee harha-askeleen, ne ammutaan alas ja ollaan valmiita tuhoamaan niiden koko elämä.”
Kuva: Tuukka Kovasiipi
Tämän aasinsillan kautta Lehikoinen pääsee kotimaiseen esimerkkiin. Vuosi sitten eräs yksityishenkilö julkaisi Instagramissa syytöksiä räppäri Versace Henrikiä kohtaan. Heillä oli ollut kuukausien mittainen seksisuhde, jossa Versace Henrik oli pahoinpidellyt häntä seksin aikana. ”En toivo täyslynkkausta, mutta vaadin, että ainakin hänen oma piirinsä on tietoinen asioista”, uhri lopetti.
”Mä olen ymmärtänyt, että call-out- ja cancel-kulttuurissa pointti on, että yritetään saada tämä ihminen korjaamaan hänen tekemänsä virheet. Henrik myönsi välittömästi syyllisyytensä, pyysi anteeksi, otti vastuun teoistaan, halusi hyvittää ne ja hankki itselleen apua. Kenkää tuli levy-yhtiöltä, keikkamyyjältä, kaikilta bändeiltä ja jopa sosiaalisilta piireiltä. Eli sen sijaan, että saataisiin asioita selvitettyä ja keskusteltua avoimesti, langetettiinkin rangaistus: tuhotaan koko sun elämä.”
”En ymmärrä, mitä nämä aktivistiryhmät ajaa takaa, koska minulle tämä näyttäytyy silkkana vihan levittämisenä. Mun mielestä kenenkään asioita ei pitäisi käsitellä noin eikä ketään pitäisi tuomita anonyymien kirjoittelujen perusteella. Ja ainoa viesti, joka tästä välittyy on se, että jos sinua syytetään jostain, kiistä kaikki.”
Joitain poliittisia kannanottoja Lehikoinen on tehnyt. Rasismia vastaan hän on puhunut niin somessaan kuin antamissaan kommenteissa. Mitään sen suurempaa filosofiaa hänellä ei sanojensa mukaan ole siitä, milloin ja mihin asiaan hän ottaa kantaa. Siitä on hyvänä esimerkkinä eräs paikallispoliittinen saavutus ensimmäisenä koronakesänä 2020.
”Olin ollut heittelemässä, ja huonoihin koreihin turhautuneena kirjoitin kotiin tultuani Facebookiin, että missä on tämä Jyväskylään kauan lupailtu katukoriskenttä, että laittakaa vaikka tilinumero, niin minä maksan sen. Laitoin läppärini kiinni ja lähdin himasta.”
Agitoituneessa tilassa spontaanisti kirjoitettu päivitys keräsi tuhansia tykkäyksiä. Sitä saapui kommentoimaan myös Jyväskylän kaupunginjohtaja, joka lupaili uutta kenttää avattavaksi jo kyseisen kesän aikana. Näin myös kävi. Vaikutusvaltaa siis löytyy, Lehikoinen varmaan ymmärtää sen itsekin?
”No, pienestä asiasta pienellä hiekkalaatikolla puhutaan, mutta kyllä se oli hyvä juttu, että pystyin omalla nimelläni tekemään konkreettisen muutoksen.”
Jyväskyläläiseksi identifioituva Lehikoinen yllätti monet ja joidenkin mielestä teki mitä odotettiinkin, kun hän kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa samana vuonna muuttaneensa Helsinkiin. Shamppanjadieetillä-singlen kanssa julkaistu Hölliikse-biisi on kuitenkin aivan silkkaa jyväskyläläisromantisointia ja muille suomalaisille jyväskyläläisslangin sanamuotojen kertausta.
”Rehellisesti sanottuna olen ollut kämpän ostamisen jälkeen vähemmän Helsingissä kuin ennen sitä. Halusin tehdä rahallisesti jonkun järkevän muuvin, ja tämä tuntui sellaiselta sijoitukselta. Samaan aikaan mulla on kuitenkin koko ajan ollut kämppä myös Jyväskylässä.”
Yllä mainitussa Hesarin haastattelussa Lehikoinen pohti, mitä hänen seuraavat tavoitteet tulevat olemaan. Hän mietti, tuleeko tavoitteita kohti puskeminen olemaan aina osa häntä. Nyt Lehikoinen tietää vastauksen siihen: kyllä.
”Tavoitteet antaa mulle tarkoituksellisen tunteen. Ja tarkoituksellisuus taas puolestaan tekee olemassaolon tuskasta helpompaa käsitellä. Jos mulla lakkaa olemasta syy, minä vuoksi aamulla nousen ja alan tehdä juttuja, yleinen kärsimys alkaa.”
Olemassaolon tuskalla ja yleisellä kärsimyksellä Lehikoinen tarkoittaa huolia ja pelkoja, jotka nousevat pintaan herkästi. Tavoitteet, joilla hän niitä pyrkii demppaamaan, eivät enää liity pelkästään uraan.
”Mulla oli selkeitä tavoitteita kiivetä tikapuita ylös, mutta jossain vaiheessa ne askelmat loppuivat tai niihin seuraaviin on ihan valtava matka. Jouduin opettelemaan elämään sen kanssa, että nyt saatan tulla myös alas niitä askelmia, kun suosio alkoikin tehdä aaltoliikettä. Oli iso oivallus, että voin ottaa askeleita myös muihin suuntiin, ei aina ylös tai alas.”
Kuva: Tuukka Kovasiipi
Uransa ulkopuolisen elämän päällimmäisiksi tavoitteiksi ovat muodostuneet rauhan löytäminen ja fyysisen kunnon ylläpito. Viimeksi mainitussa onkin riittänyt urakkaa. Lehikoinen kertoo koronapandemian tulleen siltä kantilta hyvään saumaan, sillä hänen pari vuotta jatkuneet selkäongelmansa olivat pahentuneet keikkamatkoilla autossa istumisen takia lähes lamaannuttaviksi.
”Olin sellaisessa fyysisessä tilassa, etten pystynyt kävelemään. Nyt sain olosuhteiden pakottamana otettua itselleni aikaa, käytyä fysioterapiassa ja lihashuollossa.”
Juuri käyntiin pyörähtävien kesän keikkojen ja uuden musiikin tekemisen lomassa Lehikoinen on päässyt fiilistelemään suosikkiääntään: koripallokorin sukan suhahdusta. Selkä on nimittäin siinä kunnossa, että Lehikoinen on käynyt korkkaamassa katukoriskauden, Jyväskylässä, tietenkin.