Sodasta laulavat kaikki Hectorista Megadethiin, mutta kuinka sitä käsitellään?

Pari viikkoa sitten ekokatastrofien maisemissa kulkenut lyriikkablogi jatkaa synkistelyä sodan parissa.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, Kuva: Frank Wolfe.

On sota välillä isien ja poikien
On sota välillä kehtojen ja hautojen
On sota välillä menevän ja tulevan
On sota välillä vasemman ja oikean
On sota välillä vihan sekä rakkauden
On sota välillä meidän

”Sota on kaunis”
san. Hector (Nuku Idiootti, 1987)

Sota on ihmiskunnan vanhimpia aiheita siinä missä kuolema ja rakkauskin. Sodan kohdalla nuo kaksi yhdistyvät, sillä vaikka sota edustaa toki ensisijaisesti kuolemaa, on sen kuvaus usein romantisoitua ja yhdistetty palavaan rakkauteen, jonka nimissä tai jonka vuoksi sotaa käydään.

I fought in a war and I left my friends behind me
To go looking for the enemy, and it wasn’t very long
Before I would stand with another boy in front of me
And a corpse that just fell into me, with the bullets flying round

”I Fought in a War”
san. Stuart Murdoch (Belle and Sebastian – Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant, 2000)

Yleisin perspektiivi sotaan on tietysti tavallisen rivimiehen näkökulma. Hectorin Palkkasoturista Viikatteen Nuori mies nimetön -kappaleeseen, jonka nimessäkin voi kuulla viittauksen Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen.

Sotilaan osaan on helppo samaistua, vaikkei olisi ollut sodan kanssa missään tekemisissä. Sotamiehen konfliktit ovat niitä ikiaikaisimpia: pelko ↔ velvollisuus, kuolema ↔ elämä, jopa viha ↔ rakkaus. Sotilaan silmin kohtaamme elämän ääritilanteita, joita suurin osa meistä (luojan kiitos) ei joudu elämänsä aikana kohtaamaan. Loppupeleissä pitäisi olla valmis tappamaan, mutta entä kun vastassa on ihminen, joka on samassa asemassa kuin itsekin?

Silloin koittaa aika kokeilla
saatko harteilla pidettyä pään?
Ei ole näkevää johtajaa sokeilla,
sota on aina silmitön ja järjiltään.

Ja jokainen sotilas tahtoo puolustaa henkeään.
Hän tappaa tarpeen tullen vaikkei ehkä mielellään.
Jos elämä on itseisarvo,
silloin myönnät sen:
Sotilas on arvorikkuri ja vihollinen.

”Jokainen sotilas on vihollinen”
san. Jarkko Martikainen (Jokainen sotilas on vihollinen, 2009)

Kun noustaan hieman sotatantereen yläpuolelle, päästään politiikan pariin. Tätä aihetta voi käsitellä myös satiirisesti, YUP:n Rankkojen ankkojen tai Primuksen Too Many Puppiesin tapaan. Ärjymmästä ja suorasukaisimmasta päästä ovat System of a Downin monet anarkistiset julistukset tai Black Sabbathin War Pigs. Molemmissa kappaleissa kysellään, että miksei presidenttejä koskaan nähdä itse sotimassa.

Generals gathered in their masses
Just like witches at black masses
Evil minds that plot destruction
Sorcerers of death’s construction
In the fields the bodies burning
As the war machine keeps turning
Death and hatred to mankind
Poisoning their brainwashed minds
Oh lord yeah!

”War Pigs”
san. Black Sabbath (Paranoid, 1970)

2000-luvulla jenkkikriittisyys nousi etenkin George W. Bushin politiikan ja Irakin sodan muodossa sota-aiheisten sanoitusten kärkeen. Mainittakoon nyt vaikka Pearl Jamin Bushleaguer ja Tom Waitsin The Road to Peace. Myös Yhdysvaltain kahtiajako köyhään kansaan ja kapitalistisiin johtajiin ulottuu sotatantereellekin. Niin kuin Megadethin kappaleessa kysellään: ”Peace sells, but who’s buying?”

Pull the innocent from a crowd
Raise the sticks then bring em down
If they fail to obey
Oh if they fail to obey
For every tool they lend us
A loss of independence
I pledge my grievance to the flag
Cause you don’t give blood then take it back again

”Grievance”
san. Eddie Vedder (Pearl Jam – Binaural, 2000)

Sota on tietysti toimiva metafora myös muiden konfliktien kohdalla, kuten Hector kattavasti luettelee Sota on kaunis -klassikossaan. Poets of the Fallin War-kappaleen voi ymmärtää kokonaisuudessaan parisuhteen metaforaksi, ja samantapaista tematiikkaa voi löytää myös CMX:n Iäti-albumin biiseissä Kappaleina sekä Taistele.

Jos kosken käteesi me räjähdämme molemmat
Jos auon suutani se liekkiin leimahtaa
Jos kuljet kanssani me eksymme varmasti
Jos lausun nimesi se vieras nimi on

”Kappaleina”
san. A. W. Yrjänä (CMX – Iäti, 2010)

Sotaa on käsitelty niin monessa kappaleessa, ettei tästä aiheesta ole mahdollista tehdä kovin kattavaa esitystä. Aiemmin olen sivunnut aihetta myös postpunkkia ja poliittista sanoittamista käsitellessäni.

Karkeasti aiheen käsittelyt voidaan jakaa kahteen leiriin: kyynisiin näkemyksiin, joiden mukaan sota on luonnollista, ja idealistisiin näkemyksiin, joiden mukaan sotiminen voitaisiin lopettaa kertaheitolla. Vaikka olenkin kyyninen, haluan kovasti uskoa Simon & Garfunkelin tunnetuksi tekemään kappaleeseen Last Night I Had the Strangest Dream, johon tämä synkkä katsaus on aiheellista lopettaa.

Last night I had the strangest dream
I’d ever dreamed before
I dreamed the world had all agreed
To put an end to war

I dreamed I saw a mighty room
Filled with women and men
And the paper they were signing said
They’d never fight again

”Last Night I Had the Strangest Dream”
san. Ed McCurdy (mm. Simon & Garfunkel – Wednesday Morning, 3 A.M., 1964)