Laulaja-lauluntekijä Vilma Alina julkaisi perjantaina 8. maaliskuuta neljännen albuminsa. Polut kasvaa umpeen -levy käsittelee elämän tilapäisyyttä, epävarmaa tulevaisuutta ja jopa kuolemaa, mutta kevyellä ja kirkkaan duurivoittoisella tavalla.
Universalin kautta ilmestyneen kokonaisuuden sanoitukset ja sävellykset ovat Vilma Alinan luomia, ja prosessissa ovat olleet mukana myös OP Vuorinen ja vastaava tuottaja Ilkka Wirtanen. Levyn päättävässä Vika sivu -kappaleessa vierailee Anna Puu.
Debyyttilevynsä vuonna 2016 julkaissut Vilma Alina eli Vilma Lähteenmäki palkittiin tämän vuoden Emma Gaalassa Vuoden Musiikintekijä -kategoriassa. Hän sanoittaa ja säveltää musiikkia muillekin artisteille – esimerkiksi Viivin ja Robin Packalenin Ihana kipu -kappaleessa ja Viivin ja JVG:n Mitä näil korteil saa -biisissä kuullaan hänen kädenjälkeään.
Kun maailmantilanteesta on lyhyessä ajassa tullut aiempaa huomattavasti epävarmempi, se on nakertanut turvallisuuden tunnetta ja tehnyt tulevaisuuteen luottamisesta haastavaa, Lähteenmäki summaa.
On maaliskuinen torstai-ilta Tavastialla, jossa Lähteenmäen on määrä esiintyä levyjulkaisukeikallaan myöhemmin samana iltana.
Ennen ovien avautumista yleisölle hän kertoo Rumballe, millaisista lähtökohdista uuden albumin jopa eksistentiaalisiin mittasuhteisiin kasvavat teemat syntyivät. Niihin vaikuttaneita asioita olivat esimerkiksi koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan: tapahtumien synnyttämät tunteet johtivat Lähteenmäen käsittelemään sitä, että kukaan ei tiedä miten paljon meillä on aikaa, mitä kohti kuljemme ja mihin päädymme.
Synkkien ajatusten vahvistamisen sijaan hän piti tärkeänä asioiden käsittelemistä valoisasti.
”Olisi tuntunut liian rankalta käsitellä niitä pessimistisellä tavalla. Kuvailen levyn pääväriä keltaiseksi”, Lähteenmäki sanoo.
Vaikka yksioikoisesti iloisten biisien kirjoittaminen on Lähteenmäelle vieraan tuntuinen asia, edellisen True Crime -albumin tummasävyistä maailmaa vasten peilattuna duurivoittoinen Polut kasvaa umpeen on selkeästi optimistisempi. Se näkyy esimerkiksi melodioissa, joiden kanssa Lähteenmäki leikitteli ja piti hauskaa.
”Olen käyttänyt melodioita, jotka ovat olleet liian outoja muille artisteille tarjottaviksi”, Lähteenmäki nauraa. ”Jos jotain melodiaa on kiva laulaa, se on hyvä mittari sille, että se toimii. Sitä pitää haluta luukuttaa.”
Vilma Alina kuvailee neljännen albuminsa pääväriä keltaiseksi. Kuva: Vilma Töyräs
Eskapistisella albumilla epävarmoja aikoja paetaan mielikuvitusmaailmoihin, ja vaihtoehtotodellisuudet ovat vahvasti läsnä. Jos kappaleita kirjoittaessa saisi kertoa vain sellaisista asioista, jotka ovat todellisuudessa tapahtuneet kirjoittajalle, lauluista tulisi todella tylsiä ja aiheet loppuisivat nopeasti kesken, Lähteenmäki sanoo.
”Sen jälkeen kun on istunut neljän seinän sisällä pelkäämässä tulevaisuutta, on ollut vapauttavaa uneksia juttuja. Haaveilu on mulle tärkeä inspiraation lähde.”
Albumilla ei arastella puhua edes kuolemasta, vaikka se onkin asiana pelottava, Lähteenmäki sanoo. Mä kävin tääl -kappaleen Lähteenmäki kirjoitti isoäitinsä kuoleman jälkeen ja sisällytti biisiin aikakäsitykseen liittyvän opetuksen, josta hänen isoäitinsä tapasi muistuttaa.
”Hän sanoi mulle aina, että ei pidä miettiä että aika kuluu, vaan että saamme sitä joka päivä lisää. Mietin hänen sanojaan usein. Kappaleessa isoäitini ajatus on käännetty niin, että vaikka me kaikki lähdemme täältä joskus, on hienoa, että olemme ylipäätään saaneet tulla käymään.”
Uuden kokonaisuuden nimikkobiisi valmistui viimeisenä, ja antoi sen myötä albumille nimen, jonka keksimisessä Lähteenmäellä oli ollut vaikeuksia. Polut kasvaa umpeen -kappale oli puuttuva palanen, jonka myötä levyn aikaa ja hetkellisyyttä käsittelevä ydin kristallisoitui.
”Tajusin, että puhun monissa biiseissä muistamisesta. Asioita katsotaan eteenpäin ja taaksepäin, ja joissain kappaleissa ollaan läsnä hetkessä.”
Lähteenmäki nostaa esiin Scandinavian Music Groupin Lopulta olemme kuitenkin yksin -kappaleen kohdan, jonka Terhi Kokkonen on sanoittanut näin: ”Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni.”
”Se on niin hieno lause. Sulla on tarina, joka muistuttaa sun elämää, mutta muistosikaan eivät ole todellisuus, koska ne värittyvät aina jollain tavalla. Jotkut asiat unohtuvat ja jotkut jäävät.”
”Tajusin, että puhun monissa biiseissä muistamisesta”, Vilma Alina sanoo. Kuva: Vilma Töyräs
Vuonna 2021 ilmestynyt True Crime -albumi on vahva ja rohkea kokonaisuus, jonka ihmissuhdekäsityksiin verrattuna Polut kasvaa umpeen on haavoittuvaisempi ja pakenevampi, Lähteenmäki sanoo. Monissa kappaleissa yritetään väistellä totuutta ja esittää, että kaikki on hyvin, mutta samalla niissä juostaan todellisuutta karkuun.
Esimerkiksi Polaroid-kappaleessa ollaan temaattisesti epävarmuuden ja keskeneräisyyden äärellä. Kappaleen sanoma on, että vaikka emme tiedä, mihin mikäkin polku vie, jokaista hetkeä voi arvostaa sellaisenaan.
”Mun on vaikea kirjoittaa onnellisia ihmissuhdebiisejä. Haluan, että niissä on kaikenlaisia sävyjä, ettei niistä tule liian sokerisia. Jos jostain biisistä on tulossa imelä, heitän sekaan vähän mutaa.”
Monissa albumin kappaleissa kertoja on hieman pessimistinen ja peloissaan, Lähteenmäki pohtii. Hän ei kuitenkaan ole kirjoittanut levyä yhtenäisen kertojahahmon kautta, vaan biiseillä on omat hahmonsa. Lähteenmäki kertoo visualisoivansa kappaleita ja niiden tarinoita, joten vaikka ne eivät kertoisi suoraan hänen omasta elämästään, kertomukset voivat olla olemassa omina maailmoinaan Lähteenmäen mielen sisällä.
”Se auttaa kappaleen tekemisessä, että luo itselleen kokonaisen kuvan. Ja se on myös hauskaa.”
Albumin soundimaailmassa kuuluvat klassinen piano ja ruotsalainen pop. Kuva: Vilma Töyräs
Kitaravetoiseen soundiin edellisellä levyllään luottanut Lähteenmäki vietti uuden albumin kappaleita tehdessään paljon aikaa pianon äärellä. Hän kertoo soittaneensa klassista pianoa lapsena noin kymmenen vuotta, mutta keikoillaan hän ei ole pitänyt kyseisen instrumentin soittamisesta.
”Olen hirveän ujo sen kanssa, kun taas kitaraa uskallan rämpytellä ihan missä vaan, vaikka en ole koskaan käynyt kitaratunneilla. Pianoa soittaessani tiedostan paljon selkeämmin kaikki epätäydellisyydet.”
Uuden albumin sävelkieli haki inspiraatiota paljolti klassisesta musiikista, Lähteenmäki kertoo. Esimerkiksi Pidän susta irti -biisissä kuuluu Johann Pachelbelin Canon in D:n tunnelma.
Toinen vahva vaikutin oli ruotsalainen pop-musiikki.
”Ruotsissa tuo haikeiden duuribiisien tekeminen osataan todella hyvin.”
Sen jälkeen kun Universal veti helmikuun aikana kaiken musiikkinsa pois Tiktokista, Universalin artistit ovat olleet uuden musiikin promoamisen suhteen eriarvoisessa asemassa muiden levy-yhtiöiden artisteihin verrattuna. Lähteenmäki kuitenkin kertoo yrittäneensä löytää hopeareunuksia uudesta haastavasta tilanteesta, ja hän on alkanut tehdä Tiktokiin omia versioita kappaleistaan.
”Onhan siinä sellainen jännä fiilis, että taistelee kotikutoisilla demoilla turbotuotettuja ja -masteroituja biisejä vastaan. Mutta ainakin se ajaa olemaan luova.”
