Viihdeukkeli vakavoituu – UMK-analyysissä Danny

Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen kuuntelevat UMK-finaalikappaleet ja lyövät pika-analyysit pöytään.

Yle/ Milla Määttä, Mona Salminen

UMK-finaalin osallistujat julkistettiin viime viikolla, ja kisailukappaleita on julkaistu yksi per arkipäivä. Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen paukuttavat jokaisen julkaisupäivänä pika-analyysit kustakin biisistä. Ensimmäisenä vuorossa Oskr kappaleellaan Lie, sitten Teflon Brothersin ja Pandoran yhteiskappale I Love You, tänään Dannyn Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua.

Mikael Mattila

”Ethän kallista arkkua osta, en sano vastaan pahvilaatikosta.”

Ikään kuin suomalainen popmusiikki ei olisi tämän vuoden puolella vellonut jo kylliksi harmissa ja surussa, niin Ilkka Johannes ”Danny” Lipsanen päättääkin sitten osallistua viisukarsintoihin laulamalla omat hautajaisensa. Vaikka kyseessä onkin yhteensattuma, niin tähän tilanteeseen tämä on nyt kyllä vähän liikaa!

Toisaalta tällainen vakava veto kahvimainoksen mieleen tuovine promokansineen on ihan kiinnostava kierrepallo muuten niin karnevalistiselta Mökkitien hittitehtaalta: nyt ei vedetäkään hupiukko-campia, nyt mallinnetaankin Cashin Johnnya (tai Loiria, ihan miltä tuntuu). Vaikka Danny (toivottavasti, nykyään kun ei koskaan tiedä) täyttää tänä vuonna 79, en ole koskaan ajatellut häntä erityisen vakavamielisenä hahmona. Muistan ajatelleeni vähän samaa, kun näin Tom Jonesin versioimassa Leonard Cohenin Tower of Songia. Että eipä tässä viihdeukkeleiden vakavoitumishommassa nyt mitään uutta sinällään ole!

Mutta itse biisi… No, sanotaanko, että ei se nyt ihan Cohenia tai Cashia saati Jonesia, tai edes Loiria, ole. Raskaasti prosessoitu lauluraita vie laululta sen, öh, roson, mitä ”neljän miehen verran” elämää nähneeltä Dannylta tähän tulkintaan kaipaisi. Sävellyskin menee aika lailla tekstin ehdoilla, ja kappaleen kirkas, geneerinen radioballadituotanto tuo mieleen lähinnä jonkun mainosjinglen.

Ei biisi silti läpeensä epäonnistunut ole. Esityksenä se on jotenkin sympaattinen, juuri Dannyn oloinen. Janne Rintalan teksti on pakotetuista riimeistään huolimatta ihan leikkisä ja juuri niin perinteessä kiinni, että sen olisivat voineet Vainio tai Virtanenkin keskivertopäivänään tehdä.

Kovin vaikea tätä on siltikään viisulavalla nähdä, jollei tätä tarjoile sillä ”tämä mies oli I Want to Love You Tender -meemissä” -kulmalla. Radio Suomessa tämä sitä vastoin varmasti soi.

Jukka Hätinen

Danny on vaivihkaa kirjoittanut saagalleen haluamansa päätöksen. Musiikkineuvos kiersi kaksi vuotta sitten otsikolla Viimeinen ilta Dannyn kanssa. Se oli jäähyväiskiertue, muttei jäähyväiset. Nyt Danny osallistuu euroviisukarsintaan laulamalla omista hautajaisistaan. Kappaleella ei kuitenkaan jätetä jäähyväisiä, Danny painottaa tiedotteessa.

Elämäntyön perään on painettu näppäimistöltä viimeinen piste. Kaikki tätä seuraava on tervetullutta epilogia.

Mutta laulaako Danny omasta kuolemastaan itseään varten vai euroviisuvoitto mielessään?

Sameammastakin kristallipallosta näkee, että kun Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua -kappale täräytetään pateettisen kasvatuksen saattelemana UMK-finaalilähetyksessä, Suomi vieräyttää ison D:n muotoisen kyyneleen. UMK-finaali on se alusta, joka tavoittaa sen yleisön, jolle Danny tämän kappaleen tahtoo laulaa. Se riittää, kuten niinä noin satana kertana, kun Danny on euroviisuihin yrittänyt.

Kuten Mikael Mattila yllä kirjoitti, mielleyhtymät Johnny Cashin American Recordings -suoraan ovat ilmeiset. Mutta Mökkitie ei ole American, Janne Rintala ei ole Rick Rubin eikä Ilkka Lipsanen Johnny Cash. Kappale ei toimi siltana sukupolvien välillä, vaan pysyttelee turvallisesti Mariskooleista pölyjä pyyhkivien mukavuusalueella.

Kiehtovinta kappaleessa on yksittäinen rivi: ”Pidä huoli et se yksi muija kutsua ei saa”. Hmm!