Voiko Grimes nousta trendsetterin asemasta valtavirran supertähdeksi? Rumban kriitikot pureutuivat uuteen singleen

Grimes on sikäli harvinaisen 2010-lukulainen artisti, että tavalliselle listapopin kuluttajalle hän voi olla täysin tuntematon tapaus, mutta kansainvälisiä musiikkiblogeja seuranneet saattavat ylistää häntä aikamme tärkeimmäksi populaarimusiikin edelläkävijäksi. Kun tämän vuoden ensimmäisessä Rumbassa esiteltiin artisteja, joista voi povata oman aikakautemme jimihendrixejä ja kurtcobaineja, nousi Grimes listalla korkealle.

Tämän viikon maanantaista tulikin tärkeä päivä, sillä Grimes julkaisi YouTube-kanavallaan uuden, odotetun singlensä ja tiedotti jo 6. marraskuuta julkaistavasta Art Angels -albumistaan. Rumban Teemu Fiilin, Markus Hilden ja Iida Sofia Hirvonen tutustuivat uutuuskappaleeseen ja arvioivat nyt, mihin suuntaan vancouverilaisen Claire Boucherin tyyli on kappaleen perusteella siirtymässä.

”Hieno biisi. Grimes on löytänyt Visionsin jälkeisten biisien (Go!, Entropy, Realiti) kautta entistäkin popimman ja kepeämmän vaihteen, jota Flesh without Blood jatkaa luontevalla tavalla. Toisaalta Life in the Vivid Dream -loppuosan hitaampi ja seesteisempi dream pop on Grimesille epätyypillisempää. Kiinnostavaa nähdä, miten se tuleva albumi otetaan vastaan, itselläni odotukset ovat tosi korkealla.”

– Teemu Fiilin

”Biisi muistuttaa sävellykseltään Carly Rae Jepsenin kriitikoiden suitsuttamaa tuoretta musiikkia, mutta kuulostaa silti ihan Grimesiltä, koska biisin koukut on rikottu jopa häiritsevässä määrin. Videossa on visuaalisesti vahvoja Miley Cyrus- ja Lady Gaga -viittauksia levinneistä ripsareista ja enkelinsiivistä tekovereen. En tiedä, yrittääkö tai pääseekö Grimes viimein ujuttautumaan valtavirtaan, mutta ei se ainakaan minua haittaisi.”

– Markus Hilden

”Tykkäsin paljon Visionsissa siitä, että laulut oli miksattu niin alas, että ne suorastaan piileskelivät muiden raitojen välissä ja alla ja välillä vain pilkahtelivat esiin sieltä niin kuin joku heijastus veden pinnasta. Visions on harvoja viime vuosien levyjä, joihin ei voi kyllästyä, koska siitä löytyy tarttumapintaa, mutta se pakenee koko ajan. Tuntuu, että siitä levystä löytyy vieläkin paljon uutta kiinnostavaa.

Siinä mielessä vähän pelotti, miten käy, kun Grimes alkaa tehdä ’poppia’. Se on aina hyvä idea, mutta ei niin helppoa, jos artisti on parempi äänimaailmojen luomisessa. Mutta tämä biisi kuulostaa tosi hullulta ja mahtavalta, vaikka onkin ahdettu täyteen kaikkea. Jotenkin tulee mieleen Smashing Pumpkinsin, Carly Rae Jepsenin ja Electrocuten tyylisten electroclash-bändien sekoitus, ja Lady Gaga myös.”

– Iida Sofia Hirvonen