Yeboyahin odotettu debyyttialbumi ei pelkästään vastaa odotuksiin, vaan vie ennalta-arvaamattomiin syvyyksiin

Perhosefekti ilmestyi eilen.

Iida Valme

Ihan alkuun sanottakoon, että jos joku ei vielä ole hypännyt Yeboyahin kelkkaan mukaan, se kannattaa ehdottomasti tehdä viimeistään nyt. Siten tekee palveluksen ei vain itselleen, vaan ihmiskunnalle ja planeetalle, sillä Yeboyahin terävä tapa käsitellä epäkohtia ja uhkakuvia avaa silmät uusille sävyille sellaisissakin aiheissa, joista on saattanut luulla tietävänsä kaiken.

Ennen kuin uppoudutaan syvemmin Yeboyahin eilen ilmestyneeseen debyyttialbumiin nimeltä Perhosefekti, katsotaan hieman artistin tähänastista uraa. Yeboyah otti luulot pois jo ensimmäisellä singlellään, sillä vuonna 2017 julkaistulla Broflake-biisillä pistettiin luu kurkkuun miehille, jotka eivät osaa käyttäytyä kunnioittavasti ja muita huomioiden. Kesällä 2019 ilmestyi Elovena-ep ja sen kyljessä koko ep:n mittainen videoteos, joita seurasi Emma-ehdokkuus. Soolouransa lisäksi Yeboyah on muun muassa ollut synnyttämässä ilmiöksi noussutta Dreamgirls-kollektiivia, vieraillut esimerkiksi Aivovuodon ja Gasellien kappaleissa, duetoinut Herra Ylpön kanssa Vain elämää -ohjelmassa, sekä aloittanut tämän vuoden solmimalla levytyssopimuksen Sonyn kanssa.

Tällaisella meriittilistalla ei ole mikään ihme, että Yeboyahin debyyttialbumia on varrottu kovin odotuksin. Maistiaisina julkaistut neljä singleä ovat esitelleet artistista jämerästi kykyihinsä luottavan ja ilolla itsenäisyyttään ja seksualisuuttaan juhlistavan puolen, joka on kasvattanut mielenkiintoa Yeboyahin arvomaailmaa ja anteeksipyytelemätöntä asennetta kohtaan. Kuinka moniulotteiseksi ne voivat kokopitkällä teoksella laajeta?

Juonipaljastus heti alkuun: levyä ei tarvitse kuunnella edes puoliväliin, ennen kuin vastaus yllä esitettyyn kysymykseen käy selväksi. Yeboyah itse kommentoi asiaa näin: “Levyllä kuljetaan matka erilaisten visuaalisten ja henkisten tilojen läpi. Singlet ovat jo esitelleet mun eri puolia, mutta vasta albumilla pääsen näyttämään mun artistiuden koko kirjon”. Kyseinen kirjo pitää sisällään paitsi sen tutun itsevarman ja suorasanaisen tyypin, joka pull-uppaa mestoille tulenlieskat roihuten ja poistuu aivan yhtä päällikkönä tykitettyään viestinsä perille, myös samettisen, feminiinisiä ominaisuuksia ihailevan ja suuriin poliittisiin kysymyksiin hyväntahtoisella kärsivällisyydellä suhtautuvan ihmisen.

Politiikan mainitseminen saattaa jollakin nostaa karvat pystyyn, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei ole mikään sen kummempi kuin tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja valoisampaan tulevaisuuteen tähtäävä kaiken pohja ja perusta, jota Yeboyah kappaleissaan kultivoi. Kaikenlaisen syrjinnän vastustaminen on levyllä niin raikkaalla itsestäänselvyydellä toteutuva motiivi, että se saa huokaisemaan syvään sen tosiasian edessä, että yhteiskunnallamme on vielä isoja harppauksia otettavana samaan pisteeseen yltääkseen. Olisipa maailmamme jo sellainen, että herkkyydestä tai mustan tytön magiasta räppääminen ei olisi poikkeus, vaan luonteva osa suomiräpin kaanonia. Ainakin Yeboyah tekee parhaansa normalisoidakseen asioita, joiden pitäisi kaikkien hyvinvoinnin nimissä jo olla täysin hyväksyttyjä.

Monipuolisuus ei kuitenkaan kosketa pelkästään levyn teemoja, vaan se yltää myös tunnelmiin. Siihen nähden että Perhosefekti on ajalliselta kestoltaan alle 40 minuuttia, ehtii sen matkassa käydä hengästyttävän monissa paikoissa ja tiloissa: yhdessä hetkessä ollaan itseltä itselle järjestetyissä soolobileissä riemuitsemassa siitä miten upea tyyppi sitä itse onkaan, toisessa ilmastonmuutoksen herättämän ahdistuksen syövereissä kunnioittamassa äiti maata, ja kolmannessa karkaamassa klubilta rakkaan Yamahan äärelle.

Mutta vaikka ympäristöt vaihtelevat, sitoo kaikkea yhteen eräänlainen kokonaisuuden kirkastava kunnioitus, joka tuntuu tulevan Yeboyahilta yhtä pakottomasti kuin toisilta vastaavanlaisia kokemuksia läpikäyneiltä tulee viha ja katkeruus. Se lieneekin yksi niistä ratkaisevista yksityiskohdista, jotka tekevät Perhosefektistä niin merkittävän: sen kappaleista huokuu vilpitön halu tehdä hyvää. Jotta sellaisen viestin voisi välittää vakuuttavasti, on omien perustusten oltava kunnossa, ja se jos mikä on Yeboyahin valtti. Kun hän räppää “Kukaan täällä ei pysty mua kontrolloimaan” tai “Full of hope, kokonainen, annan itsestäni kaiken, koska sisko, kyllä sä tiedät: kerran me vaan eletään”, se on helppo uskoa. Tehty työ kantaa hedelmää, ja itsensä rakastamiseen tai ehjään omanarvontuntoon liittyvissä teemoissa Yeboyah ansaitsee esikuvan statuksen.

Vielä muutama sananen biiteistä. Koko albumin on tuottanut Alvar Yrjänä Escartin, ja totta puhuen on valtava ilo kuunnella näin yhtenäistä soundia, joka riemastuttavan yllättäviin pyörteisiin äityen mukailee ansiokkaasti albumin vaihtelevaa tunneilmastoa. Taustat onnistuvat olemaan samaan aikaan tanssittavia ja elegantteja, viileällä ammattitaidolla viimeisteltyjä ja kuitenkin jonkin lämpimän vivahteen kautta koukuttavan puhuttelevia.

Albumilla vierailevat EdenNCO sekä Rosa Coste, joka julkaisi eilen debyytti-ep:nsä. Perhosefektin julkaisukeikka nähdään Tavastialla 25.9.2021.