Kuulematta hauskaa
Kun Poko Rekordsin rockfutisjoukkue voitti Suomen mestaruuden, Sami Hintsanen johti voittokuoroa Tampereen Keskustorilla naisten uimapuvussa. Pinkin monokinin haarakiila upposi Hintsasen ”kirveenlyömään” niin, että pakarat jäivät paljaiksi. Hintsanen siis lienee hauska mies.
Hintsasta voinee pitää myös ”äijänä”, jos kohderyhmä ei anna homahtavan sukunimen häiritä. Onhan hän saanut 2 700 euron pahoinpitelysakot biljardikahakasta. Lisätodisteena Hintsanen ottaa tällä levyllä väkisin Hectorin Olen hautausmaa -kappaleen nimellä Mä äijä oon.
Maskuliinista havinaa lisää se, että levyn kohopainetussa kannessa viiden euron vosujen ympäröimä paljasnuppinen Hintsanen näyttää ympärileikatulta penikseltä, mutta sen sanominen ääneen olisi jo solvaus. Siis ympärileikattuja peniksiä kohtaan.
Liki vuosikymmen sitten Poko julkaisi Popedan ex-kosketinsoittajan Jukkis Järvisen singlen nimeltä Hulluna tisseihin. Siinä täytyi olla kyse jonkinlaisesta kunniavelasta tai vedonlyönnistä. Hintsanen Party Projectin cd sen sijaan on pahinta muovin tuhlausta sitten Stefan Lindforsin Plup-pulloveden.
Käännöshittipökäleiden tunkeminen junttidiskoreikään voisi olla rehvakasta lamaviihdettä. Vaan ei – tämä bailuprojekti on niin opportunistista omankivanpitoa, että lopputulos haisee ankeammalta kuin kouransilmään kuivunut siemenneste.
Saatekirjeen ja Image-lehden mukaan Hintsanen Party Projectin musiikilla valloitetaan hiihtokeskuksia. Se antaa luvan toivoa, että Hintsanen suksisi projekteineen päivänvalottomaan paikkaan. Tämän hehheh-hauskuuden myyminen huumorimusiikkina on yhtä härskiä kuin krapulaoksennuksen kaupitteleminen nestemäisenä pitsana.