Eläkeläisten kiertueblogi osa 1: ”Matkatavaroissa lymyää myös musta sähköviulu. Odotamme sen ensiesiintymistä monin erilaisin tuntein.”

04.04.2011

Humppaorganisaatio Eläkeläiset on palannut Saksaan, eikä jälki ole kaunista. Yhtye raportoi harharetkiltään Rumbablogiin aina kun sille päälle sattuu, ja ensimmäisen kerran näin pääsi käymään heti kiertueen ensivaiheilla. Mihin tässä vielä viikkojen vieriessä päädymmekään!

Teksti: Kristian Voutilainen, kuvat: Eläkeläiset

Hyvää päivää, humpan ja rumban ystävät sekä vihulaiset yhtä kanssa. Vuoden 2011 humppakiertue työnnettiin käyntiin aprillipäivänä Hampurin Markthallessa. Nyt on seuraava eli lauantaipäivä ja istun maailmankuulun urkutaiteilija Petteri Halosen kanssa hotellin sisäpihalla sumppia siemaillen ja yli parikymmenasteisesta päivänpaisteesta nauttien.

Haloselta on hävinnyt kaikki. Puvuntakin taskuista löytyy kyllä kaikki turha kama, mutta jokainen vähänkään tärkeä kapine tai asija puuttuu. Vaan mitäpä noista.

”Vaikka eilen ryyppäsin koko päivän, meni keikka silti vitun hyvin. Eli tänään voi tehdä saman”, Halozer summasi tapahtuneen rauhallisesti ja kävi tilaamassa respasta kaljan.

Markthalle on Hampurin päärautatieaseman naapurissa sijaitseva maanmainio tanssilava. Sisään mahtuu iso lauma saksalaista tanssaamaan yhtä aikaa. Ja että ne tanssasivatkin! Pirtissä oli populismia kahdeksatta sataa ja tunnelma ihan vitun kohillaan.

Onni Variksen uutuusrepertuaariin sisältyy tänä vuonna, tai siis toistaiseksi, muun muassa langattomalla lähettimellä varustettu pienoiskosketinsoitin, jonka avulla Variksen tavaramerkinomaiset räjähtävät soolot kulkevat miehen mukana myös sinne, minne yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Eikä aikakaan kun Onatsuikeli jo räpiköi rahvaan seassa tanssilattialla miniurulla tulikuumaa sooloa tykittäen. Ihme ukko.

Edellä mainitun lisäksi Onan matkatavaroissa lymyää myös viulu, musta sähköviulu. Odotamme viulun ensiesiintymistä tositilanteessa monin erilaisin tuntein.

Lauantaiksi ajeltiin Hannoveriin, missä on vuosien varrella useasti aiemminkin vedelty hyvät humpat ja jenkat. Kulturzentrum Faustin baari oli mukavasti pullollaan väkeä ja humppa kajahti päin väen näköä jopa edellisiltaakin osuvammin.

Olemme myös opetelleet tukun uusia sekä joitain pitkään sivussa olleita ralleja. Ensi-iltansa ovat jo saaneet mm. allekirjoittaneen herkästi tulkitsema jenkka ”D.A.L.L.A.P.E.” sekä vuosituhannen vaihteessa äänitetyltä mutta lopulta julkaisemattomaksi jääneeltä levyltä napattu ”Susiturkkihumppa”. Enemmänkin niitä oli, mutta en niitä juuri nyt muista. Tulkaa itse kuuntelemaan.

Nii ja jumalauta! Tällä kertaa en raahannut omia rumpujani Suomesta lain, vaan tykittelen paikallisen ystävämme Sven Schachtin (suomeksi Sahti) minulle kiertueen ajaksi lainaamalla, uskomattoman upealla oman pikkusettini replika-patteristolla. Täyttä dynamenttia!

Nyt varisten ja meidän muidenkin raakkujien nokka kohti Bielefeldiä. Ja kun ilta käsittääkseni venähti muutamallakin humppaajalla aamun puolelle, on kohta luvassa hyvää autoilutunnelmaa kaljapullonkorkkien suhahteluineen, puhalteluineen ja hien pukkuineen.

Minä humpasta suuresti nautin!

Lisää luettavaa