Äärimmäisen lahjakas ja ainakin yhtä outo Devin Townsend julkaisi yhtä aikaa kaksi täysin erilaista albumia. Kumpi on parempi?
Teksti: Jussi Saarinen, kuva: Tom Couture
Devin Townsend Project
InsideOut
Ghost
Deconstruction
Devin Townsend on äärimmäisten vastakohtien artisti. Tämä metallimaailman hullu tiedemies sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka leimaa myös hänen musiikillista identiteettiään. Townsendin luovuus jakaantui pitkään kahtia Strapping Young Ladin äärimetalliseen paahtoon ja soolotuotannon seesteisempään ilmaisuun.
Nyt Devin on kuopannut mättöbändinsä, ajellut tavaramerkiksi muodostuneen skullet-lettinsä ja lopettanut viinalla läträämisen sekä pilven pössyttelyn. Tätä nykyä hänen persoonallisuutensa ääripäät mahtuvat kiltisti Devin Townsend Project -nimen alle.
Arvion alla olevat levyt tosin levittävät manian ja depression välistä railoa lisää, ainakin verrattuna kaksi vuotta sitten ilmestyneeseen Addicted ja Ki -levykaksikkoon. Siinä missä Ghost kelluttaa kuulijaa lämpöisessä valtameressä, runnoo Deconstruction tiensä sisuskalujen läpi ja raastaa ihon ilkeästi vereslihalle.
Ghost on pysäyttävän meditatiivinen äänimaisema-albumi. Se kahmaisee syleilyynsä ja vaivuttaa suloiseen transsiin. Levy soi yhtä elegantin massiivisesti kuin Terria (2001) maalaten samaan aikaan Boards of Canada -tyyppistä ambient-tekstuuria.
Townsendin persoonan kasvu kanavoituu Ghostilla taiteellisena itsetietoisuutena. Hänelle ominaisen harmoniatajun ja avaruudellisen äänimaailman kudelma saa leuat loksahtamaan. Akustiset instrumentit ovat pinnassa, ja jopa panhuilu, tuo hissimusiikin kirottu symboli, soi kokonaisuuden seassa siedettävästi.
Deconstruction taas on kakofoninen tajunnanvirtalevy. Se sisältää metallisinta Townsendia sitten Strapping Young Ladin. The Mighty Masturbator toimii hyvänä porttina albumin sielunmaisemaan: sen reiluun 16 minuuttiin mahtuu niin ironista sukkahousutiluttelua, sinfonista mahtipontisuutta, industrial metalia kuin absurdia sirkusvalssaustakin.
Samalla kun extreme-elementit lisääntyvät, siirtyy Devin tyylillisesti teatraalisemmalle ja hajanaisemmalle maaperälle. Deconstruction viihdyttää hetken rehevyydellään, mutta Ghost vangitsee tietoisuuden kokonaisvaltaisesti – niin kuin vain Devin Townsend voi sen tehdä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 9–10/11. Sekä Ghost että Deconstruction löytyvät Spotifysta.