Arviossa Morbid Angel: Illud Divinum Insanus – miten Nalle Österman arvottaa death metal -legendan uutuuden?

21.07.2011

Floridan death metal -klassikko esiintyy Tuskassa perjantaina 22.7. Lue tästä evästykseksi bändin hämmennystä herättäneen uutuuslevyn arvio.

Teksti: Nalle Österman, kuva: Season of Mist

Morbid Angel: Illud Divinum Insanus
Season of Mist

”Äärimmäistä musiikkia äärimmäisille ihmisille”, kuuluu Morbid Angelin yksi paitaslogan. Nelikon edellisestä albumista on kulunut jo kahdeksan vuotta, ja sillä levyllä soittaneesta kokoonpanosta on jäljellä ainoastaan perustajajäsen, kitaristi Trey Azagthoth.

Tällä välin yhtyeeseen on palannut monille se ainut ja oikea keulakuva, basisti-laulaja David Vincent, ja aiemmilla levyillä rumpuja paukuttanut Pete Sandoval on selkäongelmien vuoksi korvattu Tim Yeungilla.

Morbid Angelin yhdeksäs studioalbumi on hämmentävä levy, joka on saanut vannoutuneimmat death metal -diggarit raivon valtaan. Syynä tähän ovat yhtyeen musiikilliset kokeilut, jotka menevät tällä kertaa metsään.

Levyn avaava Too Extreme on jopa liian äärimmäistä musiikkia – väärällä tavalla. Albumin huonoimman kappaleen päämäärättömän industrial-kolinan nimeksi sopisi ennemmin Too Shit. On toki hienoa, että death metalin suurnimi yrittää uusiutua, mutta kappaleet kuten Radikult, Profundis – Mea Culpa, Destructos vs. the Earth / Attack ja I Am Morbid eivät yksinkertaisesti ole kyllin vahvoja sävellyksiä kilpaillakseen vaikkapa Ministryn ja Fear Factoryn kaltaisten yhtyeiden kanssa.

Muu levy on takuuvarmaa Morbidia, mutta tunnelmaa laskee myös Yeung, joka ei ole yhtä luova rumpali kuin Sandoval, vaan pikemminkin yllätyksetön opistomuusikko.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9–10/11. Kuuntele albumi Spotifysta.

Lisää luettavaa