Arviossa Steven Wilson: Grace for Drowning – Porcupine Tree -johtaja progeilee Porvoon mitalla

02.10.2011

Pystyykö Steven Wilson lyömään omillaan pöytään progesuuruuksille vertoja vetävän levyn? Tuukka Hämäläisen arvion perusteella matkaa on vielä.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Steven Wilson

Steven Wilson: Grace for Drowning
Kscope

Porcupine Treen nokkamiehen Steven Wilsonin toinen sooloalbumi Grace for Drowning on mammuttimainen tuplalevy. Wilson on käyttänyt tekeleellään muun muassa jazz-muusikoita, ja kokonaisuus onkin tyylillisesti vaihteleva.

Wilsonin suurimmat vaikutteet löytyvät 1970-luvun progesta, jota albumin teosmaisuus jäjittelee. Tekijän oma tyyli on kuitenkin selvästi kuultavissa, ja Wilson osoittaa jälleen hallitsevansa suvereenisti sekä tuotannon että sävellyksen.

Puolitoistatuntiseen kokonaisuuteen mahtuu monenlaista. Ensimmäinen levy on menneisyystietoista leijailuprogea, toinen on hieman modernimpi kokonaisuus.

Kappaleet vaihtelevat Postcardin kaavamaisesta balladihehkutuksesta Remainder the Black Dogin kaltaisiin, ELP-henkisiin progerevittelyihin.

Wilson on parhaimmillaan 23-minuuttisessa Raider II -biisissä, joka on anteeksipyytelemätöntä progea Jethro Tull -huiluja myöten. Hän ei jätä fanejaan kylmäksi, mutta ei lopulta tarjoa kovin paljon uuttakaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 12/11. Kuuntele albumi Spotifysta.

Lisää luettavaa