Brittirockari Ian Duryn elämään pohjautuva elokuva Sex & Drugs & Rock & Roll esitetään ensi viikonloppuna Rakkautta & Anarkiaa -festivaalissa. Tuukka Hämäläinen katsoi elokuvan ennakkoon ja piti kovasti näkemästään.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: HIFF
Sex & Drugs & Rock & Roll
Ohjaaja: Mat Whitecross (Iso-Britannia, 2009)
Näyttelijät: Andy Serkis, Tom Hughes, Olivia Williams, Bill Milner, Naomie Harris
Rocktähti Ian Dury (1942-2000) oli niin räväkkä hahmo, että oli vain ajan kysymys milloin hänestä tehdään elokuva. Muun muassa Sex, Drugs & Rock ’n’ Roll ja Hit Me With You’re Rythm Stick -hiteistä tunnettu uuden aallon muusikko kuvataan tuoreessa elämänkertaelokuvassa traagiseksi ja ristiriitaiseksi hahmoksi.
Viime vuonna ensi-iltansa saanut Sex & Drugs & Rock & Roll on dokumentaristi Mat Whitecrossin ensimmäinen fiktiivinen elokuva. Puhuttelevasta Tie Guantanamoon -dokkarista muistettu Whitecross ei voisi aloittaa fiktiouraansa komeammin, sillä Sex & Drugs & Rock & Roll on voimakas, ammattitaitoinen draamaelokuva.
Ian Duryn roolissa nähdään muun muassa Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Klonkkua sekä King Kongia näytellyt Andy Serkis, joka on tätä ennen päässyt harvoin vakuuttamaan CGI-tekniikan ulkopuolella. Serkis on kuitenkin ansioluetteloaan monipuolisempi ja hallitsee Duryn vuoroin sekoilevan ja vuoroin haudanvakavan hahmon suvereenisti.
Sex & Drugs & Rock & Roll ei ole perinteinen muusiikkoelokuva, sillä se ei seuraa päähenkilönsä uraa uskollisesti alusta loppuun, kuten vaikkapa Johnny Cashista kertova Walk the Line tai Ray Charlesin elämään pureutuva Ray -elokuvat. Jopa Ian Dury and the Blockheads -yhtyeen nousu suosioon kuvataan elokuvassa yhdellä montaasilla, mikä sallii keskittymisen todelliseen tarinaan: Ian Duryn elämään.
Dury sairastui varhaislapsuudessaan polioon ja kärsi taudin seurauksista koko ikänsä. Elokuvassa lastensairaalan muistot limittyvät Duryn muusikon uraan ja hänen punk-asenteensa kumpuaa kapinasta alistavaa maailmaa kohtaan, jonka silmissä hän on vain ”rampa”. Duryn vastarinta vammaisuuteen kohdistuviin asenteisiin kulminoitui Autisticus Spasticus -kappaleeksi, jonka nimi heijastelee muusikolle ilmeisen tärkeää Spartacus-elokuvaa.
Hallittua tarinankerrontaa edustaa esimerkiksi kohtaus, jossa Dury, käydessään myöhemmällä iällä lastensairaalassa puhumassa, kohtaa nuoremman itsensä, joka kysyy Durylta, uskooko tämä Jumalaan. Tällaiset pienet hienoudet tekevät elokuvasta enemmän kuin vain ”musiikkileffan”.
Sex & Drugs & Rock & Roll ei siis kerro oikeastaan muusikosta, vaan ihmisestä julkisuuskuvan takana. Keskiössä ovat Duryn perhe ja etenkin hänen poikansa, jonka roolissa nähdään Son of Rambow -elokuvasta tuttu 16-vuotias Bill Milner. Duryn ja poikansa Baxterin suhde on elokuvan parhaita puolia, jonka näyttelijätyö tekee erityisen uskottavaksi. Kerrontaa tosin häiritsee se, ettei Milnerin hahmo tunnu ikääntyvän lainkaan samaa vauhtia ohikiitävien vuosien aikana.
Elokuvan musiikki on tietysti kokonaan Ian Duryn tuotantoa ja Serkisin itsensä esittämät musiikkikohtaukset ovat aivan loistavia. Esimerkiksi Hit Me With You’re Rythm Stick rokataan koko bändin voimin uima-altaan pohjassa. Musiikkia olisi tosin toivonut elokuvaan enemmänkin.
Sex & Drugs & Rock & Roll sopii katsottavaksi, vaikkei tuntisikaan Duryn tuotantoa, sillä se on vakuuttava draama erikoisesta miehestä, joka kanavoi henkilökohtaisen tragediansa anarkismiksi. Duryn loputonta riimittelyä niin puheessa kuin lauluissa olisi tosin helpompi seurata englanninkielisellä tekstityksellä, mutta pienet seikat eivät riitä pilaamaan elokuvakokemusta.
Elokuvan esitykset Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla:
Pe 16.09. 16:00 – Maxim 1
Su 18.09. 16:00 – Kino Engel 2
Ke 21.09. 18:30 – Kino Engel 2
Lue toinen mielipide leffasta uusimmasta Rumbasta (12/11).