Jussi Mäntysaari arvioi Voice of Finland -voittajan albumin. Ei uponnut toimittajalle.
Teksti: Jussi Mäntysaari, kuva: Aleksi Koskinen
Mikko Sipola: Making a Sound
Universal
Suomen ääni vailla omaa ääntä.
Mikko Sipola voitti laulajakykyjä esitelleen Voice of Finland -kilpailun viime keväänä. Hänellä ei suinkaan ollut paras ääni, vaan hänen voittonsa perustui denim-verhoiltuun asfalttityöntekijän karismaan, jota on kiva kuunnella Tallinkin irkkubaarissa.
Sipolan debyyttialbumi tekee karmivan selväksi, ettei trubaduurius tarkoita artistiutta. Sipola on poseeraaja, josta levy-yhtiö varovaisesti toivoi Suomen Nickelbackiä, Daughtrya tai 3 Doors Downia. Hänen maneerisella äänellään voi esittää rollingontheriveriä, mutta kun tarvittaisiin oma ääni uusien sävellysten esittämiseen, törmätään ongelmiin.
Ruotsalaiset, suomalaiset ja jenkkiläiset biisintekijätiimit ovat säveltäneet kelpo hiilikopioita edellä mainittujen esikuvien biiseistä. Samu Haberin Superman olisi Sunrise Avenuen esittämänä hitti, mutta Jack & Jonesin mannekiinilta näyttävä Sipola laulaa itselleen tarkoitettuja biisejä kuin ne olisivat covereita.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/12. Kuuntele levy Spotifyssa.