”Hansardia tekisi mieli melkeinpä vähän vihata: musiikki tuntuu liiankin helposti rakastettavalta, liian kauniilta ja koskettavalta ollakseen rehellistä. Toimivia biisejä on kuitenkin mahdoton vastustaa”, kirjoittaa Anna Brotkin arviossaan.
Teksti: Anna Brotkin
Glen Hansard: Rhythm and Repose
Anti
Itsesääliä syysiltoihin.
Glen Hansard on se rouhealta kalastajalta näyttävä mies, jonka bändi The Frames yrittää olla Irlannin Elbow muttei ihan onnistu. Parhaiten hänet muistetaan silti Once-elokuvan (2006) köyhänä katusoittajana ja söpöilyduon toisena osapuolena Markéta Irglován rinnalla.
Ensimmäisellä soolollaan Hansardin ääni tuntuu avautuvan lopullisesti. Levy on täynnä yksinkertaisia folk-balladeja, korvaa hemmottelevia harmonioita ja surumielistä itsesäälimusiikkia. Mahtaa Damien Rice olla kateellinen, sillä Hansard onnistuu häntä useammin kuulostamaan aidosti koskettavalta surkuttelussaan. Toivoakin on silti tarjolla.
Hansardia tekisi mieli melkeinpä vähän vihata: musiikki tuntuu liiankin helposti rakastettavalta, liian kauniilta ja koskettavalta ollakseen rehellistä. Toimivia biisejä on kuitenkin mahdoton vastustaa. Hansard laulaa niille, jotka muistelevat sateisina iltoina pieleen menneitä ihmissuhteita ja kuvittelevat itsensä elokuvan hidastetussa kohtauksessa, ihmisvilinän keskellä. Ja meitähän riittää.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/12. Kuuntele levy Spotifyssa.