Raidat 9–10/11: Richard Buckner, The Splits, Morrissey, Manna, Beirut, Regina, Incubus

07.07.2011

Surullisten elämäntarinoiden ja rähjäisten mieslaulajien asiantuntija Jean Ramsay innostui Richard Bucknerin uudesta tuotannosta. ”Bucknerin uudet kappaleet ovat puristuneet timanteiksi kovien koettelemusten kautta”, Ramsay kirjoittaa.

Teksti: Jean Ramsay, kuva: Merge Records

Richard Buckner: Escape
Tämä kazpale saa minut melkein itkemään. Edellisen levynsä heikkoon menetykseen pettynyt Buckner sulkeutui vuodeksi asuntoonsa, mutta löysi uuden työtilan ja tyttöystävän osavaltion pohjoisosista. Rauhaton vaeltaja joutui taas muuttamaan, kun Bucknerin kotikadulta löytyi poltetusta autosta päätön mies ja erakkomuusikko päätyi pääepäillyksi. Seuraavasta osoitteesta mieheltä varastettiin läppäri, joka sisälsi Sonic Youthin Steve Shelleyn kanssa tehdyn levyn ainoan masterin. Rahattomana hän ajautui rakennuksille töihin, mutta äänitti iltaisin instrumentaaleja, joista kasvoi uusia kappaleita. Uusimmilla lauluillaan Buckner pääsee lähimmäs Devotion + Doubt (1997) -mestariteostaan kuin koskaan. Kuten tuolla levyllä, uudet kappaleet ovat puristuneet timanteiksi kovien koettelemusten kautta.

The Splits: Tubekiller
Neljän nuoren naisen perustama helsinkiläisbändi on kuuminta hottia pääkaupungin punk/garage-piireissä, ja syystä. Solisti Kiti on hienoimpia rocklaulajia, mitä tässä maassa on tullut vastaan pitkään aikaan ja myös häkellyttävän kova biisintekijä. Dead Moon kuuluu lattialautojen välistä niin soundillisena kuin tyylillisenä vaikutteena, mutta omaa näkemystä ja rosoa on rutkasti. Rummuissa The Seekretsistä ja Potaatit-sarjakuvistaan tuttu Aiju Salminen.

Morrissey: The Kid’s a Looker
Janice Longin radio-ohjelmasta debytoidusta kolmesta uudesta Morrissey-kappaleesta tämä on selkeästi paras, joskin se kertoo kenties enemmän niistä kahdesta muusta. Hieman The Smithsin Londonia muistuttavan alun jälkeen reipas rockabilly-rummutus nostaa veden kielelle, säkeistö pysyy energisenä ja siellä täällä on hienoja mozismeja (“and there you are / another nonsense non-star”). Homma lässähtää pahasti epävireisessä kertosäkeessä, jossa Moz hoilottaa pahasti nuotin vierestä. No, liveveto, ehkä tämä on korjattavissa studiossa.

Manna: Battleships
Koemaistiaiset Alain Johannesin tuottamista sessioista antavat odottaa hyvää Mannan kolmannelta albumilta. Mikko Joensuun henki kuuluu kappaleella vahvana, etenkin upeasti surisevien kitarapaisutusten aikana. Ne nostavat kappaleen kertaheitolla aivan toiselle tasolle ja tuovat minimalistiseen sävellykseen kolossaalista jännitettä. Todellista valtamerien musiikkia, teräksisten taistelulaivojen kokoista aallokkoa.

Beirut: East Harlem
Beirutin uusi single kalastelee minulta rakkautta laittamalle kanteen söpöjä beagleja talvimaisemassa. Ukulelen, pianon ja trumpetin mukavan iloluontoisesti eteenpäin kuljettama kappale on Zach Condonin ensimmäinen julkaisu uudella Pompeii Records -levymerkillään. Sen perusteella hermoromahduksesta on selvitty, mutta mieleenpainuvia kappaleita mies ei minun kirjoissani osaa vieläkään kirjoittaa. Äänikuvana toki verraton, mutta toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Regina:Haluan sinut
Aiemmin Reginaa vierastaneelle yhtyeen uudestisyntyminen 1990-luvun alun shoegaze-bändinä on iloinen yllätys. Niinkin hyvän asian kuin vuoden 2011 Helsinki Priden tunnussävelmän tekeminen saa automaattisesti peukut pystyyn, mutta on tässä musiikillisiakin ansiota. Iisan ääni on mukavasti miksattu hälyisen äänikuvan sisään, joka vie hommaa juuri mukavasti My Bloody Valentinen suuntaan. Kappale vangitsee oivasti kesäisen ihastuksen kuplivan tunteen. Virallinen kesäsingle 2011 taitaa olla tässä.

Incubus: Promises, Promises
Jo on joulutorttu tullut keskelle kesää lässähtämään. Viiden pennin Linkin Park on ilmeisesti antanut dj:llensä kenkää, sillä biisi on musiikillisesti yhtä hyvin kiinni nykyajassa kuin Billy Joel, jolta kappale myös kuulostaa. Tavallaan on toki upeaa, että osataan tehdä biisi, jossa ei ole mitään omaperäistä saati kiinnostavaa. Tai kyllä sanoituksella “Baby can I be the rabbit in your hat / I’d swing if you have me, hand me the bat” saa vuoden dada-palkinnon. Mitä tämä käsittelee? Kotiväkivaltaa? Pesäpalloa? Liisaa ihmemaassa? Olen ymmälläni.

Lisää luettavaa