Gilby Clarke kävi Suomessa kahdella soolokeikalla tovi sen jälkeen, kun hän oli soittanut Rock and Roll Hall of Fame -seremoniassa tyngäksi jääneellä Guns N’ Rosesin reunion-keikalla. Rumba kyseli kitaristilta, mitä hän ajatteli Axl Rosen temppuiluista.
Teksti: Janne Flinkkilä, videon kuvat: Jussi Helttunen, promokuva: Josh Kurpius
Guns N’ Roses aateloitiin 14. huhtikuuta virallisesti rock-ikoneiksi, kun heidät lisättiin Rock and Roll Hall of Fame -galleriaan. Kunnianosoitusta piti juhlistaa reunion-keikalla. Kukaan ei kaiketi yllättynyt, että saippuaoopperaksihan se lipsahti, kuten Rumban verkkosivuilla kerrottiin.
Tässä tuolloinen tiivistelmä draaman vaiheista: ”Aluksi Slash sanoi että bändi voisi ehkä soittaa kimpassa, mihin Axl vastasi että ei varmasti voi, ja sitten Duff sanoi että edistystä on tapahtunut, ja Matt Sorum lisäsi ettei tiedä missä mennään, ja Steven Adler sanoi että olisi tosi kiva soittaa, johon Axl sanoi että joo olisi mutta ei sun kanssa, ja sitten Slash sanoi että ehkä soitetaan tai ehkä ei, ja sitten Axl ilmoitti jäävänsä pois koko gaalasta.”
Lopulta seremoniassa esiintyivät alkuperäisjäsenistä Slash, Duff ja Steven Adler. Heitä täydensivät Matt Sorum ja Gilby Clarke. Axlia tuurasi Slashin soololevyllä laulanut Myles Kennedy. Kokoonpano esitti kolme biisiä klassikkoalbumi Appetite for Destructionilta. Adler ja Sorum vuorottelivat rummuissa. Axlin lisäksi riveistä puuttui Clarken edeltäjä Izzy Stradlin.
Helsingissä Gilby Clarke kertoi versionsa tapahtumista.
”En ollut suunnitellut meneväni sinne. En usko, että Slashkaan oli. Muutamaa päivää ennen seremoniaa Duff soitti. Hän sanoi, että okei, Axl ei tule, mutta meidän oikeasti pitäisi mennä. Siellä on paljon faneja, jotka ovat tehneet isoja uhrauksia. Jengi on matkustanut joka puolelta maailmaa nähdäkseen meidän keikan. Me olemme sen niille velkaa.”
Kuten alla olevalta audiotaltionnilta kuuluu, basisti ja komppikitaristi kävivät lyhyen keskustelun asiasta.
”Kun hän sanoi sen, ainoa vastaukseni oli ’joo’. Hän kysyi, että oletko siis mukana. Sanoin, että joo, eikö minun pitäisi? Hän sanoi joo. Olin, että niinpä. Hän oli, että joo. Sanoin, että ei sinun tarvitse myydä minulle sitä ideaa, se on jees.”
Clarken mielestä Duff oli oikeassa.
”Ei Rock and Roll Hall of Famea olisi voinut lyödä läskiksi. Me olimme sen velkaa ihmisille, jotka ovat ostaneet levyjämme ja käyneet keikoillamme. Lopulta siitä tuli vitun kivaa. Nimenomaan meidän omaa kivaa: kundit hengailivat kimpassa ja pitivät hauskaa, eikä millään ulkopuolisilla asioilla ollut mitään väliä. Oli hauska istua pukuhuoneessa ennen keikkaa, kun kaikki kävivät läpi normaaleja rutiinejaan ja hengailivat kerrankin keskenään. Jopa kaikkien vaimot istuivat omassa pöydässään ja hihkuivat meille. Se oli juuri sellaista kuin pitikin.”
Kun Clarkelta kysyy, onko hän ollut Axl Rosen kanssa yhteydessä, vastaus kimpoaa heti takaisin: ei lainkaan.
”Tapasin Axlin viitisen vuotta sen jälkeen, kun meidän versiomme bändistä oli hajonnut. Vietimme yhdessä iltaa ja juttelimme, mutten ole vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan sen jälkeen. En voi sanoa, että olisimme olleet erityisen läheisiä edes silloin, kun olin bändissä, mutta olimme kuitenkin ystävällisissä väleissä, soittelimme joskus toisillemme ja sellaista. En tiedä. Emme vain ole enää tekemisissä.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 6/2012. Siinä Gilby Clarke kertoo Guns N’ Roses -muisteloidensa lisäksi, millaista oli päästä samaan bändiin idolinsa Gene Simmonsin kanssa ja miten hän päätyi Nancy Sinatran kitaristiksi.
Alla vielä pätkä Clarken turinoita Virgin Oilin takahuoneesta audiomuodossa kuvien kera.