Sam and the Wompin kesärenkutus vei odotetusti sinkkulistan paalupaikan ja Public Enemy lähenteli top teniä. Albumilistaa vie yhä Emeli Sandén Our Version of Events.
Teksti: Markus Hilden, kuva: One More Tune.
Viime vuonna meillä oli Loca People, nyt nautimme Bom Bomista. Sam and the Wompin renkutus debytoi ylivoimaisesti brittilistan kärjessä. Projektilla ei taida olla edes Wikipedia-sivua, mutta eihän tuollaisen kappaleen esittäjällä ole mitään merkitystä muuten paitsi tilastomielessä.
Taylor Swift sai juuri uransa ensimmäisen Hot 100 -listan ykkösen ja nyt We Are Never Ever Getting Back Together debytoi brittilistan vitosena. Se on hänen toinen top ten -hittinsä, Love Story ylsi peräti kakkoseksi maaliskuussa 2009.
Brittiräppäri Devlin hankki paluusinkulleen vetoapua Ed Sheeranilta ja (All Along the) Watchtower debytoikin seitsemäntenä. Se on Devlinin ensimmäinen top ten -menestys, Sheeranilla niitä on nyt viisi.
Paralympialaisten tv-spoteissa käytettävä Public Enemyn Harder Than You Think vuodelta 2007 nousi yllättävänkin ylös, aina 11:nneksi asti. Top tenin saavuttaessaan se olisi bändin ensimmäinen sinne asti päässyt, nytkin se on heidän suurin hittinsä. Muita top 20 -merkintöjä löytyy neljä.
Jos Public Enemyä ei ehkä osannut odottaa singlelistoille vuonna 2012, sen kannoille 12:nneksi tupsahti eräs viime aikojen käsittämättömimmistä top 20 -menestyjistä: Simple Plan. Kyllä, kanadalaisyhtye, joka teki tarttuvahkoa rockia viime vuosikymmenen puolivälissä. Summer Paradise tuoksahtaa etäisesti kesähitiltä, mutta missään universumissa sitä ei olisi voinut ennakoida näin ylös – ei, vaikka vierailija Sean Paul kävi kakkosena ihan hiljattain. Simple Planin uran ainoa top 40 -single ennen tätä oli When I’m Gone (#26, 2008).
Sen sijaan Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin Good Time oli etukäteiskaavailuissani selvä top ten -tulokas, mutta ehtiihän se sinne toki vielä nousta. Molemmat artistit avasivat listauransa taannoin ykkösillä (Fireflies ja Call Me Maybe).
Moni hyödynsi olympialaisten päättäjäishittien jyrkän alamäen: Angelin Wonderful kampesi top teniin, Of Monsters and Menin Little Talks hyppäsi 35–21 ja Justin Bieberin As Long As You Love Me toistaiseksi parhaalle sijalleen 22:nneksi. Fun sai toisen top 40 -singlensä Some Nightsin loikattua 45–24. Musen hittiputki ei vain ota kunnolla jatkuakseen: näkyvyyteensä nähden alisuoriutuneen Survivalin jälkeen Madness joutui tyytymään nyt 35. sijaan.
Britannian singlet viikolla 35, Top 20
1. (-) Sam and the Womp – Bom Bom
2. (1.) Rita Ora – How We Do (Party)
3. (2.) Wiley featuring Ms. D – Heatwave
4. (3.) Emeli Sandé – Read All About It Part 3
5. (-) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
6. (7.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
7. (-) Devlin featuring Ed Sheeran – (All Along the) Watchtower
8. (5.) Calvin Harris featuring Example – We’ll Be Coming Back
9. (11.) Angel – Wonderful
10. (8.) Trey Songz – Simply Amazing
11. (56.) Public Enemy – Harder Than You Think
12. (-) Simple Plan featuring Sean Paul – Summer Paradise
13. (13.) Nicki Minaj – Pound the Alarm
14. (12.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
15. (14.) Stooshe – Black Heart
16. (9.) Porter Robinson – Language
17. (-) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
18. (4.) Elbow – One Day Like This
19. (10.) Redlight – Lost in Your Love
20. (16.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
Our Version of Events on kehittymässä vuoden myydyimmäksi levyksi, sillä se ohittaa Adelen 21:n näinä päivinä. Nyt saavutettu ykkösviikko on albumin viides.
Sijoilla 3–5 debytoi kolme kiinnostavaa uutuutta. Bloc Partyn paluualbumia Fouria sinne odotettiinkin, samoin Jessie Waren Devotion-esikoista, mutta Lady Gagaa lämmittelevän The Darknessin Hot Cakesin nelossija on pieni yllätys. Permission to Land (2003) pääsi kärkeen, mutta One Way Ticket to Hell and Back (2005) jäi 11:nneksi, se tosin julkaistiin jouluruuhkaan.
Bloc Partyn listaura on toistaiseksi melko ehyt: 3, 2, 8 ja nyt 3. Väleissä ilmestyi pari remix-albumia, jotka jäivät aika lailla alemmas. Bändillä on muuten peräti neljä top ten -sinkkua, esimerkiksi Musella vain kolme.
The Black Keysin El Camino singahti kuin tyhjästä seitsemänneksi enkä tähän hätään löytänyt syytä tuohon. Se on juuri Suomessakin vierailleen bändin ensimmäinen top ten -albumi.
Jenkkiykköseksi tähtäävä Trey Songzin Chapter 5 debytoi Simply Amazing -hitin tukemana peräti kymmenentenä. Se on Songzin uran ensimmäinen lista-albumi ylipäätään.
Vanha kunnon Julio Iglesias debytoi 18:ntena cover-albumillaan Volume 1. Isä-Iglesiaksella on roppakaupalla top 40 -albumeita, top ten -merkintöjäkin löytyy neljä.
Aiden Grimshaw sen sijaan on tulokas: Misty Eye debytoi yllättävänkin alhaalla 19:ntenä. Owl Cityn kolmas lista-albumi The Midsummer’s Station nappasi 34. tilan. Ocean Eyes (2010) ylsi seitsemänneksi.
Britannian albumit viikolla 35, Top 20
1. (1.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (2.) Paloma Faith – Fall to Grace
3. (-) Bloc Party – Four
4. (-) The Darkness – Hot Cakes
5. (-) Jessie Ware – Devotion
6. (3) Ed Sheeran – +
7. (50.) The Black Keys – El Camino
8. (8.) Rihanna – Talk That Talk
9. (5.) Maroon 5 – Overexposed
10. (-) Trey Songz – Chapter 5
11. (4.) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
12. (10.) One Direction – Up All Night
13. (7.) Jessie J – Who You Are
14. (15.) Ben Howard – Every Kingdom
15. (17.) Adele – 21
16. (20.) Noel Gallagher’s High Flying Birds – s/t
17. (11.) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
18. (-) Julio Iglesias – Volume 1
19. (-) Aiden Grimshaw – Misty Eye
20. (13.) Madness – Total Madness