Helsinki Blues Festival: Jeff Beck feat. Johnny Depp, SF Blues
Kaisaniemen puisto, Helsinki
19.6.2022
”Harvemmin meidän keikalla on näin paljon nuoria naisia edessä”, Heikki Silvennoinen veisteli Kaisaniemen puiston lavalla. ”Sen täytyy johtua meistä.”
Nuorten naisten lisäksi paikalla oli myös useampi Jack Sparrow, muutama Johnny Depp -naamariin sonnustautunut ja jokunen rakkaudentunnustuksia sisältäviä pahvikylttejä kantava. Silvennoinenkin on ansioitunut näyttelijänä, mutta aivan Hollywoodiin asti Kummeli ei riittänyt.
Sen sijaan kitaraa Silvennoinen käsitteli Deppiä hunajaisemmin, jos näin ontuvan vertailun suonette. SF Blues esiintyi Helsinki Blues Festival -nimisen tapahtuman toiseksi viimeisenä esiintyjänä lämmitellen yleisöä Jeff Beckiä ja sitä Johnny Deppiä varten.
Silvennoisen lisäksi SF Bluesin kitararivistössä olivat niin ikään blueskonkarit Pepe Ahlqvist ja Dave Lindholm. Kosketinsoittajana ja useamman kappaleen solistina toimi Jukka Gustavson, joka laittoi urut solmuun aina kun soolon paikka löytyi. Kyllähän ne procolharumit ja fleetwoodmacit (Peter Greenin aikakauden, toki) soivat niin maan perusteellisen hienosti, mutta keikan koskettavinta antia Eero Raittisen yhden biisin mittainen vierailu. Kaiken juurevan musiikin kotimainen pioneeri kertoi aloittaneensa koulun Kaisaniemen kentän toisessa päässä olevassa koulussa kesän jälkeen 71 vuotta sitten, ja istahti alas tekemään sitä, mitä hän parhaiten osaa.
Jeff Beck antoi odotuttaa itseään noin puolisen tuntia ilmoitetusta aloitusajasta, mutta polkaisi sitten keikan käyntiin Star Cyclen hävyttömällä fuusiotykittelyllä. Seuraavana soitettu Mahavishnu Orchestran You Know You Know toimi myös eräänlaisena bändiesittelynä, sillä sekä basisti Rhonda Smith että rumpali Anika Nilles ottivat Beckiltä hetkeksi soolospotit.
Princen bändissä 10 vuotta soittanut Smith ja saksalaisrumpali Nilles muodostivat todella tiukasti ja poikkeuksellisen itsevarmasti groovaavan rytmisektion. Sen päälle Beckin oli hyvä briljeerata soitollaan, ja niin hän myös teki. Kosketinsoittaja Robert Adam Stevensonin tuntui olevan statistina kyydissä.
Kun reilut puoli tuntia Beckin ja bändinsä rajua ajoa oli takana, kitaristimaestro esitteli illan erikoisvieraan, jota niin moni tuntui odottavan. Samalla konsertin dynamiikka muuttui täysin.
Alkupuolisko oli suorastaan riehakasta ja monisävyisen kitarailmaisun juhlaa, jossa nokkamiehestä taustabändiin asti kaikilla oli virtuoosimainen ote omaan instrumenttiinsa. Johnny Depp oli laulajana ja komppikitaristina aivan ok, mutta se ei ole tarpeeksi tällaisessa seurassa. Hän myös vei kohtuuttoman paljon fokusta illan musiikilliselta tähdeltä, tätä edesauttoi myös Beck, joka biisien väleissä viittoi yleisöä osoittamaan suosiotaan Deppille.
Killing Joke -laina The Death & Resurrection Show oli romuluisuudessaan ilahduttava luenta, jota rytmiryhmä ajoi raskaan tavarajunan lailla. Mutta esimerkiksi Marvin Gayen What’s Going On sai osakseen Deppin oudolla ähkimisellä kuorrutetun omituisen kankean sovituksen, että edesmennyt soullegenda taisi olla se, joka palkitsi Kaisaniemen sadekuurolla. Reilun tunteroisen jälkeen Beck marssitti bändinsä lavalta.