”Mitä muuta Turkuun kuuluu?” Jopa vittuilu oli Kesärauha-festivaalilla täynnä lämpöä

Kesärauha oli liki täydellinen paketti indietä ja räppiä urbaanille kaupunkilaisyleisölle.

17.06.2019

Kesärauha
14.–15.6.2019
Turku

”Mitä muuta Turkuun kuuluu?” kysyy skarpin oloinen Pää Kii -laulaja Teemu Bergman yleisöltä perjantai-iltana lavalle astuessaan. Naurattaa, sillä lausahdus on viittaus Lapinlahden Lintujen klassiseen Vittuilupuhelin-sketsiin. Lapinlahden Linnuille Turku oli aina jatkuva lämminhenkisen vittuilun kohde.

Vittuilu on tälläkin kertaa lämmintä ja rakastavaista. Samoilla sanoilla voisi kuvailla ensimmäistä kertaa järjestettyä Kesärauha-festivaalia.

Turun Vanhalla Suurtorilla nähtiin kahden päivän aikana 35 esiintyjää ja tähän vielä dj:t päälle. Tämän lisäksi torstaina nähtiin esijuhlat Dynamossa ja sunnuntaina vielä Lisärauha-konsertti.

Ensimmäistä kertaa järjestetyn Kesärauhan olisi voinut kuvitella natisevan liitoksissaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja kävijämäärä oli mitoitettu juuri oikein. Kahdelle varsinaiselle festaripäivälle myytiin yhteensä 7000 lippua, ja 3500 kävijää per päivä oli täydellinen määrä kompaktille alueelle. Kaksi lavaa kivenheiton päässä toisistaan toimi hyvin, ja jopa aikataulussa pysyttiin molempina päivänä liki minuutilleen.

Perjantain kultamitali menee Atomirotalle. Kello 22.00 on se paras soittoaika vähän mille tahansa bändille, mutta Atomirotan iloinen räppirokki/rokkiräppi/mikä lie keräsi festivaalin hurmioituneimman vastaanoton. Jotain kieron hauskaa on siinä, miten illan kohokohta näyttää monelle olevan Mitä iistimpää sitä siistimpää Notkea Rotta -albumilta.

Paikat, joista kappaleessa lauletaan ovat Helsingistä, mutta asenne kaikkialta.

Toisen perjantain kunnarin lyö Ruusut, jonka illan päättävä valoshow ja hieman uusiksi sovitetut kappaleet hautaavat kesärauhakävijät strobosateeseen ja kertomuksiin rakkaudesta ja automalleista.

Lauantaina Vesta osoittaa olevansa päälavatähti jo nyt. Paperi T näyttää auringonpaisteessa vimmaisemmalta kuin koskaan. Brinkkala-pikkulavalla Seksihullut takoo alle kahden minuutin punkiaan ja bändin laulaja Sirpa hymyilee kilpaa yleisön kanssa (tosin Sirpa hymyilee kappaleiden välissä, yleisön kappaleidenkin aikana).

DJ Ibusal vetää rutiinikeikan. Yksin Kotona 17 taitaa jäädä elämään vielä vuosikausiksi albumina, joka kuvaa täydellisesti eräänlaista kalliolaista aikakautta, mutta keikkatilanteessa Ibusal vaatisi rinnalleen enemmän elämää…

Jota Thube Hefnerille tarjoavat Päkä, Hätä-Miikka ja Musajusa Gaselleissa. Gasellit on päälavan päättäjä suuremmillakin festivaaleilla, joten miksi ei myös 3500 ihmisen edessä hikisenä lauantaina? Headliner-statuksestaan huolimatta Gasellien lavakarisma on aina perustunut siihen, että bändi tuntuu frendiporukalta, jonka on tuntenut jo vuosia (eihän nyt mikään Päkä ole edes supertähden nimi!). Käsimeri nousee kun bändi niin pyytää, ja yleisön kännykät vilkkuvat tähtimerenä kun Gasellit niin vaatii. Kaikki tämä tapahtuu ilman minkäänlaista korniuden tunnetta.

Ursus Factory viimeistelee lauantaina Pinella-lavan kattauksen. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kuten Paperi T kertoi aiemmin päivällä keikkansa päättävässä kappaleessa.

Kävelemme festivaalialueen narikan ohi. Koukuissa roikkuu Marimekon kasseja yksitoista kappaletta. Kaipa sekin jotain festivaalien kohderyhmästä kertoo.

Lisää luettavaa