Brädi hyppää uudella singlellään Nelostielle hieman yllättävän yhteistyökumppanin kanssa, kun ohituskaistalle kiilaa Juha Tapio. (”Vastavierailu” nähtiin Vain elämää -ohjelmassa, kun Brädi vieraili Cheekin päivänä Juha Tapion versiomalla Sinuhella.)
Mistä biisissä on kyse, miten Juha Tapio päätyi kappaleelle mukaan ja miten jo pitkän uran tehnyt räppäri pitää vireensä yllä? Se selviää alta.
Nelostie huokuu jo nimensä perusteella matkalaulun henkeä ja tiedotteella kerrotkin kappaleen keskittyvän juuri kyseiseen aihepiiriin. Sukelletaanko Nelostiellä keikkamatkojen syövereihin vai millaisissa tunnelmissa kappale on syntynyt?
”Tavallaan sukelletaan. Biisi on vertauskuvallinen ja siinä tarinan naishahmo viittaa nimenomaan hiphopin ja varsinkin keikkaelämän tuloa elämääni nuorempana. Vertaan muusikon ammattia, kiertämistä ja rundilla oloa houkuttelevaan naishahmoon, josta ehkä jo ihastuessa tietää, että tästä saattaa tulla ongelmia, mutta niin sitä vain heittäytyy vietäväksi.”
Kappaleella vierailee Juha Tapio, jota voi pitää siinä mielessä yllättävänä nimenä, ettei Juha Tapiota välttämättä osaisi kuvitella aivan heti vierailemaan rap-biisille. Miten Juha Tapio päätyi biisiin mukaan?
”Olen aina ollut viehtynyt tiehen ja tematiikkaan sen ympärillä, lähtemisiin ja jäämisiin. Pari vuotta sitten elämääni tullut Harley Davidson -harrastus on sitä ainoastaan syventänyt ja kypärän sisällä alkoi kehittyä sellainen vanhan ajan American road movie -tyylinen maisema ja siihen sopiva soundtrack. Mies ja kitarahan sitä luonnollisesti piti saada tahdittamaan ja Juha oli ykkösvalintani, sillä arvostan hänen työtään todella paljon ja jaamme hänen kanssaan hyvin samankaltaisen asenteen ja arvomaailman, kampauksen lisäksi. Olen tosi onnellinen, että maestro lähti ennakkoluulottomasti hommaan mukaan.”
Olet tehnyt urasi varrella nimekkäiden artistien kanssa yhteistyötä. Millä perustein vierailijat yleensä valikoituvat kappaleillesi mukaan?
”Olen vieraslistastani todella ylpeä. On hieno saada Juha Tapio listan jatkoksi. Biisiä tehtäessä minulla on aina hyvin vahva visio siitä, miltä valmis kappale tulee kuulostamaan ja kuulen aina todella nopeasti päässäni sen tyypin, joka mielestäni toteuttaisi visioni parhaiten. Olen ollut onnekas siinä, että miltei aina olen saanut juuri sen taiturin mukaan, josta olen haaveillut. Nämä yhteistyöt myös opettavat ja rikastuttavat molempia osapuolia kivasti, varsinkin kun rikotaan genrerajoja.”
Sinulta on nyt saatu useampi single putkeen. Millainen paketti näistä on muodostumassa, onko levyä odotettavissa?
”On ollut haastavaa vanhan liiton tekijänä sopeutua nykyajan sinkuttelu-kulttuuriin, kun on tähän asti aina mennyt albumia, kokonaisuutta kohti. Olen kuitenkin oppinut tykkäämään tästäkin ja olen mielissäni, että sinkut ovat menestyneet hyvin. Albumi-mies minä kuitenkin olen, mutta en tällä hetkellä halua kertoa mahdollisesta levystä mitään.”
Olet tehnyt jo pitkän uran räpin saralla. Mikä saa sinut edellään pysymään vireessä vuodesta toiseen?
”Rakastan musiikkia ja tekstittämistä, enkä pelkää innostua ja fanittaa. Seuraan tosi tarkasti musiikkikenttää, innostun ja inspiroidun. Vaikeitakin aikoja matkalle on mahtunut, mutta ei ikinä sellaista ’mä lopetan’ -fiilistä. Koen pitkän uran ja kokemuksen ehdottomasti vahvuudeksi ja voimavaraksi, en rasitteeksi. Minulla on vielä todella paljon annettavaa, enkä sillä tapaa tunne itseäni vanhaksi millään muotoa. Päinvastoin, tuntuu että kohdallani uran huippu on vasta tulossa.”
Kerrot innostuneesi kantrista. Onko jotain uutta asiaa, johon haluaisit hypätä itse tekijän roolissa mukaan?
”Hahaa, taitavat tosiaan kantrihommatkin olla sitä Harrikka-harrastuksen synnyttämää sielunelämää. Pidän teksteistä ja tunteikkaista tarinoista ja niitähän kantri on pullollaan. Loistavia laulajia myös. Kantridiggailuni ei todellakaan ole mikään vitsi, olen kuluttanut sitä viime aikoina todella paljonkin. En pelkää innostua uusista asioista ja yritän ravistaa itsestäni esimerkiksi omilla biiseillä laulamisen pelkoa pois, vaihtelevalla menestyksellä. Haluaisin todella paljon oppia soittamaan kitaraa, mutta se projekti on vasta haavetasolla. Räppääminen, taidokas sellainen, on kuitenkin se kaiken ydin, mutta soppaa on kiva maustaa.”
Millä mielin katselet alati muuttuvaa suomiräpin maailmaa?
”Pääosin katselen ylpeänä ja kiitollisena siitä, että olen saanut olla oikeastaan koko suomiräpin kehityskaaren mukana, aktiivisena tekijänä ja vaikuttajana. Pitkälle ollaan tultu ja on hienoa, kuinka monimuotoisena suomiräp tällä hetkellä näyttäytyy. Välillä junnujen tekemiset pistävät pudistamaan päätä ja välillä lähettämään innostuneita kannustusviestejä. Fiilikset uusista jutuista vaihtelevat ääripäästä toiseen.”
”Pyrin kuitenkin olemaan avoin ja erityisesti kannustava junnuille, vaikka monella tapaa tämän päivän räpissä tehdään juttuja, jotka minun kirjoissani ovat väärin. Taito, varsinkin lyyrinen taito saa minut kuitenkin aina innostumaan ja arvostamaan ja se eittämättä harmittaa, että vibe tuntuu tällä hetkellä olevan sanoituksia ja taitoa tärkeämpää. Suomessa on mielestäni tekemisen taso ja laatu noussut mielettömästi, päätä ei tarvitse laittaa pensaaseen. Ilonaihe on myös se, että niin moni meistä ’vanhoista’ on edelleen aktiivisesti mukana.”
Sinut tunnetaan intohimoisena räpin ystävänä. Mitkä levyt tai yksittäiset biisit ovat olleet tänä vuonna soitossa, onko löytynyt uusia suosikkeja?
”Intohimoa piisaa kyllä. Inhoan sitä, kun puristit sanovat, että räp nykyään on paskaa. Ei ole. Ihan hirvittävästi tulee hyvää kamaa, pitää vain jaksaa kaivaa. Ja minähän kaivan. Kulutan mielettömän määrän musiikkia. On vaikea nostaa kaikesta siitä joitain yli muiden, mutta ihan viime aikoina on levyistä kovassa soitossa olleet mm. Lecraen All Things Work Together, No Malicen Let The Dead Bury The Dead, Rapsodyn Laila’s Wisdom, Rittzin Last Call, Vic Mensan The Autobiography, Yelawolfin uunituore Trial By Fire sekä suuren kotimaisen rock-suosikkini, Santa Cruzin Bad Blood Rising -albumi.”