Jyväskylä-räpin rima nousee entisestään Rehtiveen debyyttilevyllä

Överdogin julkaisema Ärsyttää-levy ilmestyi eilen.

Jyväskylä-räppi on jo pidemmän aikaa ollut jonkinlainen konsepti itsessään: vuoden sisään musiikkia julkaisseista tekijöistä esimerkiksi Lyttä ja Tohtori Getto sekä Pyrythekid ovat pitäneet Jyväskylän lippua korkealla, puhumattakaan konkareista kuten Are, Rekami ja Gettomasa. Eilen debyyttialbuminsa julkaisi Rehtivee, jonka asettaminen konkarin ja untuvikon välissä olevalle akselille on piirun verran haastavampaa. Jyväskylästä kotoisin oleva artisti on nimittäin nuoresta iästään huolimatta ehtinyt vaikuttaa Jyväskylän räppipiireissä toistakymmentä vuotta, mutta Ärsyttää-levy on hänen ensimmäinen kokopitkänsä.

Ratkaistaan määrittelypulma vaikka sillä, että Ärsyttää-albumin tasoa tarkastellessa Rehtivee lunastaa ilman muuta paikkansa sieltä kokeneiden ja ansioituneiden tekijöiden ääripäästä. Levy ei millään muotoa ärsytä, vaan ilahduttaa ykkösraidasta nimeltä Ykkösraita lähtien – biisi muuten nostaa yllättävästi vaihtelevilla tunnelmillaan ja tahtilajeillaan odotukset huomattavan korkealle heti kättelyssä. Kahdeksan biisin levy on temaattisesti suoraviivainen mutta toteutustavoiltaan moninainen kivenkova puolituntinen, jonka parissa viihtyy pyöräytyksen jos toisenkin. Levyllä vierailevat KähinäPate, Jokrates, Rekami ja Lukescape.

Räppäämisestä räppäämisessä piilee se riski, että oman tekemisen jatkuva kommentointi ja muiden kustannuksella oman paremmuutensa todistelu kääntyy tylsistyttäväksi itsensä toistamiseksi, mutta Rehtivee näyttää miten homma tehdään siten, että meininki pysyy mielenkiintoisena ja ennen kaikkea hauskana. Sehän se juju onkin: kunhan aihetta onnistuu käsittelemään viihdyttävästi, kekseliäästi ja yllättävästi, sen parissa voi pysytellä niin kauan kuin suinkin lystää.

Toki levyltä löytyy aiheidensa puolesta paljon muutakin kuin puhdasta hiphoppailua ja artistiuran läpikäymistä. Enemmänkin hiphopin lainalaisuuksilla leikittely näkyy johdonmukaisesti levyn alusta loppuun sen tunnelmassa, funkkaavissa ja vastustamattoman mukaansatempaavissa biiteissä sekä Rehtiveen teknisyydessä.

Toisena punaisena linjana levyllä kulkee rehtiys ja rehellisyys, joita pyörittelemällä Rehtivee oikeuttaa artistinimensä moneltakin kantilta. Biisistä riippuen artisti tasapainottelee etevästi itsevarmuuden ja itseironian kultaisella keskitiellä, esitellen ensin aivan oikeutetustikin osaamistaan, vinoillen pilke silmäkulmassa muille tekijöille, ja kääntäen sitten kelkkansa vetämällä maton letkeästi omien jalkojen alta itseen kohdistuvilla rennon sarkastisilla kuittauksilla.

Pelkkää reteää menoa ja meininkiä albumi ei kuitenkaan ole. Painavammista biiseistä esimerkiksi Ei se toimi on tarpeellinen muistutus ystävyyssuhteita hyväksikäyttäville tyypeille siitä, että vedättäminen ja laskelmoiva muista hyötyminen ei ole ok, ja Kaupassa hiipivät haaveilijat kommentoi taidokkaan tarinankerronnan keinoin sosiaalista ahdistuneisuutta. Voit kuunnella kyseiset kappaleet alta, ja lämpimänä suosituksena kannattaa saman tien ottaa haltuun levyn loputkin biisit.