Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Joonas Hauveli, sen löydät täältä.
Tänä lauantaina kuulemme lokakuussa toisen singlensä julkaisseen Jessica Evelynan ajatuksia omasta musiikistaan ja matkastaan kohti artistin uraa. Räppiä ja laulua musiikissaan sekoittelevan Jessica Evelynan uusin biisi Relationships on sielukas ja kauniisti suhiseva ihmissuhteisiin sukeltava kokonaisuus, joka muistuttaa kuinka tärkeää on kaikista ensimmäiseksi luoda eheä yhteys itseensä.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Olen enemmän biisien kuin artistien kuuntelija, sekä vahvasti repeat-osaston jäsen. Vielä spesifimmin kuuntelen jotain tosi tiettyä fiilistä biisissä. Viimeisimpinä mulla on soinut isommin Jimmy Levyn ja Hi-Rezin Welcome to the Revolution sekä Montezin Auf & Ab -pianoversio. Ekassa on osuttu nätisti ajan hengen yhteen tulokulmaan, se on sellaista tunnelmannostatusmeininkiä. Tuo saksalainen taas on ihanan kipeä rakkausbiisi, joka saa aikaan todella visuaalisen kokemuksen luomien takana. En koe, että se olisi mitään kaikista mielenkiintoisinta kamaa, mutta se joku ohut fiilisnauha noissa osuu johonkin sielussa. Siksi ne ovat jääneet soimaan.”
Mist sä tuut?
”Tulen siitä samasta lähteestä kuin kaikki muukin. Kuljen artistinimellä Jessica Evelyna, teen musaa, ja semi kestona opiskelen kaikenlaista (kirjastot! Gold). Terveydellisen transformaation jäljiltä ihmettelen energiahommia vieläkin isosti – melkoista touhua on ollut. Tähän olen päätynyt käsittämättömien synkronaatioiden kautta, ja se jaksaa hymyilyttää.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Itselläni tämä meni vähän päälaellaan. Olen koko ikäni yrittänyt keksiä jotain muuta tekemistä kuin ’no eihän tuota musaa nyt voi’. Luovutin tyyliin tällä viikolla vasta sillä tavalla oikeasti, että joo tätä mä nyt teen, haha. Mutta sisäsyntyistä hommaahan tämä mulla on.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Dermot Kennedy!! Vittu mikä mies. Pitkään John Mayer oli se syvimmälle sieluun laulullaan yltänyt, mutta kun kuulin Kennedyn After Rainin joskus 2016, niin huh huh. Olen nähnyt kaverin pari kertaa livenä, ja jäi mieleen kuinka joka biisin jälkeen hän jäi fiilistelemään hetkeä tosi syvässä kiitollisuudessa. Bless. Olen pyrkinyt samaan sielukkuuteen ja tavallaan autenttisuuteen omassa musassa, mikä hänen musiikissaan kuuluu. Ja kiitollisuuteen.”
Supervoimasi?
”Ehkä se on se itseensä tehty matka intensiteettitasoltaan megana nämä viime vuodet, ja sitä kautta saavutettu perspektiivi ja syvyys millä maalailla omaan musiikkiinkin.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmaan just se syvyys ja eletty elämä mikä siellä kuuluu.”
Jessica Evelyna?
”Kai tämä tällaista laulua ja räppiä syvältä sielusta tummien sävyjen läpi -tyyppistä kamaa on. Biisit tulevat semipuhtaasti kanavointina: metkaa katsella kun kynä sauhuaa eikä ole kauheasti hajua, mitä tulee, ja todeta sitten valmiin tekstin edessä, että sehän on perkele koherentti kokonaisuus. Artistina tärkeintä on varmaan se oikeanlaiseen energiaan linjautuminen, ja nimenomaan sen saaminen oman musan kautta maailmaan.”
