Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Kia, ja sen löydät täältä.
Edicti julkaisi ensimmäisen singlensä Johanna Kustannuksella perjantaina 27. lokakuuta. Tekstinsä puolesta Kulta sä lupasit -biisi on puhdas pop-balladi, mutta soundimaailmaltaan Edicti halusi Okko Ilmarin tuottaman kappaleen olevan ennen kaikkea tanssihitti. Rumban haastattelussa kaksi omakustannealbumia aikaisemmin julkaissut Edicti kertoo miten räppi auttoi häntä määrittelemään omaa artisti-identiteettiään, ja mitä ”hoivapop”-konseptin takaa löytyy.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Tämän vuoden lempilevyni on ollut Caroline Polachekin Desire, I want to turn into you. Olen löytänyt Caroline Polachekin sen levyn myötä, ja se on ollut iso inspiraatio viime aikoina. Se on visuaalinen albumi, jonka teksteissä on upeaa maalailevuutta, mutta samaan aikaan arkipäiväisiä havaintoja ja samaistuttavuutta. Se on omaehtoista, anteeksipyytelemätöntä musiikkia. Caroline Polachek on tehnyt musaa aktiivisesti jo parikymmentä vuotta, ja kuitenkin hän on parhaimmillaan ja näkyvimmillään tällä hetkellä. Se on huojentavaa ja lohdullista. Haluan uskoa juuri siihen, että kun tekee musiikkia, niin yleisö on tuolla jossain jo odottamassa, että löytäisi sen.”
”Toinen artisti, jota olen rakastanut viimeisimmän vuoden ajan, on Mustafa. Hän tekee huoltapitävää ja lempeää musiikkia. Tosi kaunis ääni, tosi kaunis tulkinta. Upeita tekstejä. Oman yhteisönsä ja ympäristönsä hoivaava ääni. Air Forces on turvabiisini. Kun mulla menee huonosti tai ahdistaa tai jotain, niin laitan sen korviin ja katoan hetkeksi johonkin muualle.”
Mist sä tuut?
”Olen hämmentävästi jonkinlainen Helsinki-Espoo-hybridi. Asuin ensimmäiset 9 vuotta Helsingissä, sitten muutin Espooseen ja asuin siellä parikymppiseksi asti. Kävin kuitenkin lukion Helsingissä, ja sitten palasin Espoosta Helsinkiin, jossa asun tällä hetkellä.”
”Olen aina rakastanut musiikkia. Ala-asteella välitunnit menivät siihen, että mulla oli napit korvilla ja tyyliin istuin ja kuuntelin musaa ja keskustelin mun parin hyvän frendin kanssa. Musiikki on aina ollut läsnä mun arjessa, vaikka en ole koskaan harrastanut sitä kovin teoreettisesti. Kävin Kallion lukiota, ja siellä innostuin räpistä, koska siellä tekijyys ja harrastelu oli niin läsnä kaikessa. Oli mahdollisuus olla keskeneräinen ja löytää yhteisö, jossa tehdään noita juttuja. Se on ollut tärkeä paikka mulle tietynlaisena tekijyyden alkulähteenä.”
”Olen tehnyt musaa aktiivisesti vajaan 10 vuoden ajan, ja Edicti-nimen alla syksystä 2015 lähtien. Olen julkaissut kaksi albumia Edictinä, ensimmäisen vuonna 2017 ja toisen tämän vuoden helmikuussa. Soundi on muuttunut kasettiräpistä vaihtoehtopopiin. Viimeisin levy oli välivaihe, jossa vielä kuuli esimerkiksi räppi- ja spoken word -estetiikkaa. Se oli siirtymä kohti vahvempaa pop-soundia. Nykyisin olen Johanna Kustannuksella tekemässä popimpaa musaa, mutta kyllä mä räppiä ja spokenia varmasti tulen tekemään vielä. Tekstini ammentavat teknisesti paljon sieltä.”
Kuva: Samuli Vienola
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mulla on pari vanhaa ja selkeää muistoa, joissa olen ollut innostunut musiikista. Olen soittanut rumpuja ala- ja yläasteen ajan kerran viikossa, vähän marssirumpurytmejä ja perään tyyliin Metallicaa. Olen aina pitänyt yllä kosketusta musiikkiin, mutta en ole oikein syventynyt teoriaan. Olen oppinut kuuntelemalla.”
”Olin metal head, ja pidin myös paljon suomimusiikista. Meillä soi kotona paljon esimerkiksi Leevi and the Leavings. Ala- ja yläasteikäisenä musamakuni kehittyi vahvasti 4 vuotta vanhemman serkkuni Aleksin musamaun myötä. Hän oli mulle roolimalli, jonka kanssa fiilisteltiin musajuttuja. Kerran hän teki oman biisin, jonka nimi taisi olla Sä. Siinä laulettiin, että ’Sä olet kaunis kuin kukkanen / vai mikä on nimi sen / kirjavan kasvin’. Se oli niin simppeli juttu, mutta mä olin innoissani ja ylpeä siitä, että vau, joku voi tehdä itse näitä biisejä! Se oli ensimmäinen kosketukseni siihen, että biisejä pystyi tosiaan tekemään itse.”
”Kasiluokalla katsoin ystäväni Jonin kanssa Tenacious D: Maailman paras rokkibändi -elokuvan, ja olimme siitä ihan haipeissa. Teimme sen innoittamana levyllisen verran biisejä Garagebandilla. Biiseissä oli vähän samanlainen tematiikka kuin Tenacious D:ssä, eli kokeilevuutta, akkarikitaraa ja hölmöjä lauluja. Kosketus musaan lähti siis pitkälti huumorista, mitä koen myös suomimusassa olevan. Se voi olla ankeaakin huumoria, jos miettii vaikka Leevi and the Leavingsia tai Arttu Wiskaria. He ovat itsetietoisia, mutta samaan aikaan tietyllä tavalla hauskoja.”
”Mun kiinnostus räppiin alkoi Eevil Stööstä ja Kcmd Mafiasta, joilla oli pilkettä silmäkulmassa. Ne eivät ottaneet itseään tosissaan. Räppi innosti mua tekemään musiikkia ja miettimään omaa artisti-identiteettiäni, koska räppi on niin henkilökohtainen musiikin laji. Siinä on selkeänä se, että kertojanääni on se tyyppi, joka räppää. Varsinkin kasettiräpissä muoto on hyvin päiväkirjamainen, ja se ohjasi mua etsimään omaa ääntäni.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Mulla on ollut niin paljon vaiheita vuosien varrella, että vaikuttajia on ollut paljon. On ollut metallivaihe, tanssimusavaihe, suomiräppivaihe ja sen jälkeen englanninkielisen räpin vaihe. Siitä siirryin vaihtoehtopopiin, ja sitten takaisin juurilleni suomimusaan. Yleisesti ihailen muuntautumiskykyä artisteissa. Se kertoo siitä, että artisti kestää aikaa. On upeaa seurata musiikin tekemistä, joka ei ole pikajuoksua, vaan kestävyyslaji.”
”Yksi muhun lukioajoista lähtien vaikuttanut pitkän linjan artisti on Bobby Raps. Hän teki räppipainotteista musiikkia, mutta alkoi sitten kääntyä melodisemmaksi. Oli siistiä nähdä, miten teknisestä ja maalailevasta räpistä siirryttiin kohti melodisempaa rytmistä soundia. Sen myötä omakin soundini alkoi kehittyä melodisemmaksi, ja innostuin käyttämään ääntäni. Bobby Rapsin musiikki on resonoinut mussa aina myös tunnelmansa puolesta. Siksi oli ihanaa, että pääsin tekemään hänen kanssaan biisin tänä vuonna. Vialla-levylläni on biisi nimeltä Pliis, jonka remix-versiossa Bobby Raps vierailee. Se oli maaginen hetki, vaikkakin ne ovat aina myös vähän traagisia juttuja, kun oma idoli tulee vähän liian lähelle. Siinä katoaa tietty tavoittelemattomuus ja mystisyys. Mutta samaan aikaan olin todella fiiliksissä, sillä 6 tai 7 vuotta nuorempi versio minusta ei ikinä uskoisi sitä todeksi. Se olisi ihan ihmeissään.”
”Kotimaisesta musiikista haluan mainita Khidin. Hänen ja RPK:n Ei-levy on yksi mun suosikeista, mitä tulee kotimaisiin räppilevyihin. Khidin tunnekuvaukset ovat todella kiinnostavia. Karuja, mutta kauniita. Mua on aina kiinnostanut herkkä mutta painostava musiikki, minkä vuoksi Khid on isosti ollut idolini.”
”Visuaalisesti, soundillisesti ja tekstillisesti upea artisti on myös ehdottomasti Yung Lean! Hän on ensimmäisiä ulkomaisia räppiartisteja, joita olen kuunnellut, ja hänen kehityksensä ihmisenä ja artistina on ollut ihailtavaa.”
Supervoimasi?
”Kielellisyys. Jo pienenä rakastin esimerkiksi Fingerporia ja kielellä leikittelyä, ja siitä lähtien olen ollut kiinnostunut sanoista ja äänteistä. Siitä, miltä ne kuulostavat, ja miten niillä voi leikkiä. Mulla on omanlainen tapani hahmottaa kieltä, ja sanat ja tekstit musiikissa ja luomisprosessissa ovat mulle supertärkeitä. Musiikin tekeminen on joskus kuin palapelin rakentamista, jossa on erityisen kiehtovaa luoda suhdetta kieleen ympäristön ja mielleyhtymien kautta, ja samalla ympäristöön kielen kautta.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Olen saanut viestejä, joissa sanotaan, että ihmiset ovat saaneet lohtua musiikistani. Mä olen itse se tyyppi, joka surullisena kuuntelee surullista musaa. On olemassa ihmisiä, jotka eivät yhtään halua velloa sillä tavalla, mutta mä olen aina fiilannut sitä, että musiikki vastaa omia tuntemuksia melkein karikatyyrimaisesti. On upeaa, että musiikilla voi vahvistaa tunteita, ja sitä kautta mahdollisesti myös käsitellä niitä.”
”Toivon, että musiikkini toimii jonkinlaisena turvasatamana ihmisille. Viime aikoina olen pyrkinyt tuomaan musiikkiini lempeyttä, anteeksiantavuutta ja uskoa muutokseen ja kasvuun. Ehkä musiikissani voikin kuulla jonkinlaista henkistä kasvua verrattuna vanhempiin biiseihin.”
”Uskoisin siis rakastuvani musiikissani teksteihin, tunnelmaan ja syvään maalailevaan tuotantoon. Ja juuri siihen hoivaan tai lohtuun. Lähtökohtaisesti teen sooloprojektiani myös itselleni, joten se on vahvasti musiikkia, jota itse haluan kuluttaa, ja jossa on vaikutteita siitä, mitä itse sillä hetkellä kuuntelen.”
Edicti?
”Pyrin kirjoittamaan ympärilläni tapahtuvista asioista, tunteistani, ajatuksistani ja peloistani. Tämä projekti on mulle todella henkilökohtainen ja merkityksellinen. Se on rakentavaa itsensä käsittelyä ja ympäristönsä käsittelyä, ja siinä on paljon ihmissuhteisiin liittyviä asioita.”
”Kun julkaisin Muistanu-singleni loppuvuodesta 2022, lanseerasin termin ’hoivapop’. Tähtään siihen: jonkinlaiseen tunnelmalliseen ja lempeään vaihtoehtopopiin, jossa on vaikutteita elektronisesta musiikista ja ehkä paikoitellen räppilyriikasta. Mulle musiikissa on tärkeintä, että se on kokonaisvaltaisesti kaunista, syntyi se mielikuva sitten rytmeistä, melodioista, sanoista tai äänenpainoista. Lohtu ja avoimuus ovat tärkeitä elementtejä. Vaikka en sano kaikkia asioita täysin suoraan, niin musiikissani on paljon asioita, joita en ole uskaltanut sanoa ääneen, mutta joiden ääneen sanomiseen totuttelen musiikin kautta.”
”Siitä hoivapop-määritelmästä haluan pitää vahvasti kiinni. Huolenpitoa tarvitaan tässä hetkessä paljon, ja jos sitä pystyy antamaan arkisten kehien ulkopuolelta, se on merkityksellistä. Mietin pitkään sitä, että mikä oikeus mulla on tehdä musiikkia, kun maailmassa on tärkeämpiäkin teemoja. Mutta sitten taas koen, että pystyn musiikillani vaikuttamaan ihmisiin, joita en kohtaa arjessani, ja tuomaan heille lohtua ja turvaa ja erilaisia maailmoja, joiden kautta ehkä voin tuoda ihmisiä yhteen. Se voi olla mun vaikutus ihmisiin tässä ajassa. Itse saan paljon hoivaa musiikista, joten miksi en antaisi sitä eteenpäin? Olen sen velkaa maailmalle. Haluan antaa takaisin.”