Oasis palaa ensi vuonna lavoille. Keikkapaikkoja on julkistettu nyt 17 kappaletta. Lipunmyynti aukeaa lauantaina, ja linjoilla on miljoonia ihmisiä samaan aikaan. Onnea vain niille, jotka lippujonoon pääsevät. Puhumattakaan siitä, että jonotuksen jälkeen lippuja itselleen saisivat. Keikkoja Oasis heittää ympäri Isoa-Britanniaa. Hotellien hinnat ovat keikkapäivien ympärillä nousseet taivaisiin, ja parista yöstä saa pulittaa päälle tuhat puntaa.
Ensi viikon maanantaina myyntiin tulevat PMMP:n syksyn areena- ja klubikeikat. Hotelliöiden hinnat tuskin keikkapaikkakunnilla nousevat pilviin Oasis-keikkapaikkakuntien tavoin, mutta eiköhän myös PMMP-lippuja saa jonotella samaan tyyliin.
Muistakaa kuitenkin, että livemusiikkia voi kokea eri kaupunkien pienillä keikkapaikoilla lähes päivittäin. Ilman pikkupaikkoja ei PMMP:n tai Oasiksen stadionkeikkojakaan olisi. Oasis soitti ensimmäinen keikkansa Manchesterissa Broadwalk Clubilla vuonna 1991. Broadwalk Club suljettiin vuonna 1999. PMMP:n alku oli Popstars-historian takia vauhdikkaampi, ja yhtyeen ensimmäinen single Rusketusraidat oli välittömästi suuri hitti julkaisuvuonnaan 2003. Silti PMMP keikkaili uransa alkuaikoina pienemmillä keikkapaikoilla, joista osa on jo kaatunut kävijöiden puutteeseen.
Pelkona on, että isojen keikkojen hype syö pienempien konserttien yleisöä. Miksi mennä katsomaan sitä aloittelevaa bändiä kymmenellä eurolla, kun sen vuosikymmenten takaisen suosikkinsa voi nähdä maksamalla kymmenkertaisen hinnan? Nykyisessä taloustilanteessa valintoja on tehtävä.
Olen vilpittömästi onnellinen niiden fanien puolesta, jotka Oasiksen ja PMMP:n keikoille haluavat ja jotka liput sinne saavat. Yhtä onnellinen olen omasta puolestani siitä, etteivät kummankaan yhtyeen paluut kiinnosta minua muuten kuin musiikkikulttuurillisesta näkökulmasta. Vihaan jonottamista ja epävarmuutta, ja niitä molempia on luvassa Oasiksen ja PMMP:n faneille yllin kyllin.
Ja toistetaan: muistakaa käydä niiden pienempienkin yhtyeiden keikoilla! Uutta Oasista tai PMMP:tä sieltä tuskin löytää, sillä molemmat ovat kulttuurihistoriallisesti sellaisia ilmiöitä, ettei vastaavia luultavasti koskaan enää tule. Mutta miksi pitäisikään tulla? Keikka hikisessä punkkiluolassa tai vaikka ikärajattomassa limudiscossa 50 muun uteliaan kanssa on usein kiinnostavampi kuin vanhan suosikin paluu.