Rumban toimitukseen tungeksineet Isac Elliot -fanit huomio: Huutoonne on vastattu!

13.08.2015

Rumban kotoisessa toimistossa koettiin toissapäivänä hämmennyksen hetkiä. Poptähti Isac Elliotia haastateltiin syyskauden ensimmäisen numeron Levyhyllyni-palstalle, ja juttua varten teinitähdestä napsittiin myös kuvia. Normihommaa tähän asti.

Elliot kuitenkin mainitsi asiasta myös fanikunnalleen Twitterissä:

Ja kuinka ollakaan, pöllämistyneet mediatyöläiset saivat ihmetellä, kuinka Pop Median oven edustalle alkoi kerääntyä nuoria, Isac Elliotia kyseleviä neitoja. Oven avannut Episodi-lehden toimituspäällikkö Jussi Huhtala havaitsi liioittelematta kymmeniä ihailijoita.

Koska yleisön palveleminen on ilomme, tarjoamme nyt näille erinomaisen omistautuneille popin ystäville päivän kuvausten ja haastattelun saldoa. Alta voi lukea pienen pätkän jutusta, jossa nuori poptähti kertoo itselleen rakkaimmista levyistä, ja vielä alempana on Markus Paajalan ottamia kuvia artikkelin keskushenkilöstä. Rumba 4/15 ilmestyy 4. syyskuuta.

Ekan luokan aikoihin tajusin, että musiikki on mulle tärkeää. Eka iso musamuistoni liittyy My Chemical Romanceen. Olin niiden keikalla ja ihmettelin isälle suureen ääneen, miksi vieressä seisovat tytöt itkevät. En tajunnut, että musiikki voi herättää sellaisia tunteita. Miksi kukaan itkisi keikalla? The Black Parade (2006) oli mun eka levyni. Halusin kovasti levyn takakannessa ja Welcome to the Black Paraden videolla olevan mustavalkoisen puvun, se oli niin siisti – mutta kallis. Isä sanoi, että voit yrittää tienata rahat sen puvun ostoon. Keräsin sitten käpyjä saunan polulta. Ihan puvun hintaan asti en päässyt, ja se on vieläkin hankkimatta.

Myöhemmin opin, että Black Parade kertoo syöpäpotilaasta, ja arvostan paljon levyn biisijärjestyksestä alkaen loppuun asti toteutettua visiota. Osaan soittaa rummuilla kaikki Black Paraden biisit. Kuuntelen sitä yhä todella paljon.

Tykkäsin lapsena tosi paljon rockista. My Chemical Romancen lisäksi kuuntelin Green Daytä ja Billy Talentia. Olen käynyt kaikkien keikoilla. Billy Talentin III-albumin (2009) sain synttärilahjaksi. Pidän siitä, että bändin laulajalle ei ole mitään väliä sillä, miltä hänen laulunsa kuulostaa – joskus hän laulaa täysin pieleen. Alkukantaista ja energistä. Keikoillakin on vain bändi ja suora kontakti yleisöön ilman mitään ylimääräistä.

– Isac Elliot

Lisää luettavaa