Eläintarha-kakkosalbuminsa alkuvuodesta julkaisseelta Jambolta ilmestyi tänään perjantaina uusi kappale yhdessä Mikael Gabrielin kanssa. Love-biisi käsittelee aiheista ikuisinta, eli rakkautta. Värikkään hassuttelevin meiningein Love keinuttaa läpi ihmissuhteiden solmukohtien niiden keskiöön, jossa on tyyntä ja simppeliä, eli pelkkää l-o-v-ee.
Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin tuoreen biisin sijaan Jambon eli Jami Kiskosen tapaan olla artisti. Haastattelussa tämä Sonyn ja Booan artisti kertoo, millaisia henkisiä muutoksia hänessä tapahtui vuonna 2022 ilmestyneen Vapaa-debyyttilevyn jälkeen, millaisia vapauksia hän uskalsi ottaa kakkosalbumillaan, ja miksi yhteys faneihin on niin keskeinen seikka.
”Debyytin kohdalla oli tietynlaisia esteitä, mutta kakkoslevyssä ei ollut mitään väliä millään”, Kiskonen sanoo.
Vapaa-debyytillään Kiskonen pyrki näyttämään yleisölle, kuka hän on ja millaista musiikkia hän tekee. Kun se oli hoidettu alta pois, muiden mielipiteillä ei enää ollutkaan painoarvoa.
”Nyt mun roolini on vakiintunut. Olen artisti ja viihdealalla toimiva yrittäjä. Ennen debyyttiä mulla oli vielä huijarisyndrooman kaltaisia olotiloja artistiksi ryhtymisen suhteen.”
Kun Kiskonen julkaisi ensimmäiset biisinsä, niitä kommentoitiin, analysoitiin ja jopa haukuttiin netissä. Sen seurauksena Kiskonen ei hetkeen halunnut paljastaa itsestään liikoja, vaan kirjoitti kappaleita universaaleista aiheista. Eläintarha-albumia tehdessä sitä rimaa ei enää ollut, vaan hän alkoi puhua suoraan henkilökohtaisista fiiliksistään.
”On tässä paljon kasvua tapahtunut. Olen hiljattain aloittanut terapian, ja käsitellyt siellä muun muassa sitä, miten ihmiset haukkuvat ja kehuvat mua. On tässä diipeissäkin oltu”, Kiskonen sanoo.
Ensimmäisen ja toisen albuminsa välillä Kiskonen käsitteli paljon julkisuuden mukanaan tuomaa stressiä. Jatkuva oman musiikin promoaminen sai hänet kyllästymään omaan naamaansa.
”On tämä aika hullu ammatti ja ala. Mutta nyt olen ottanut sen paremmin haltuun ja omaksunut sen omaksi työnkuvakseni.”
”Tuntuu et oon käyny studiol terapias”, Kiskonen kirjoitti Instagram-tilillään ennen Eläintarhan julkaisua. ”Tuntuu et se on ollu jambon terapiaa. Jami käy osittain jambon takii iha oikees terapias. Eläintarhan idea on mulle tä viihdeala. Elän 247 nii et joku kattoo mitä mä teen ja tekee siit omat tulkinnat. Välil on hyvi päivii välil on huonoi päivii. Ja hauskint on se et halusin tätä.”
Kun takana oli yli 150 keikkaa, radiosoittoja ja kiitettävä määrä julkaistua musiikkia, Kiskosen alkoi olla helpompi myöntää kärsivänsä työn haastavista puolista. Hän koki olevansa viimeinkin oikeutettu tuntemaan niin.
”Sanotaan, että sulle tulee lyhyessä ajassa joku 10 000 seuraajaa. Mä itse koin sen niin, että aivot menivät ihan sumuisiksi, koska sitä oli niin vaikea käsitellä. Olen kiitollinen siitä, että sumu on nyt laskeutunut, ja pystyn olemaan oma itseni ja läsnä hetkessä”, Kiskonen toteaa.
Alkuun yhtäkkinen seuraajamäärän kasvaminen vaikutti Kiskosen mieleen siten, että hän mietti aktiivisesti niitä tuhansia ihmisiä, joiden katse oli kohdistunut hänen tekemisiinsä.
”Mutta tavallaan se numero ei ole totta. Se on totta, mitä mä näen edessäni, kun mä käyn Prismassa. Eivätkä ihmiset edes erityisemmin tunnista mua kadulla, tai halua mulle pahaa. Seuraajat ovat mun ydinyleisöäni, ja ne ovat ihania ja kivoja tyyppejä.”
Jambon uusin biisi on Mikael Gabrielin kanssa tehty Love. Kuva: Veeti Ossi
Sen lisäksi, että käsitteli Eläintarha-albumia tehdessään omia henkisiä solmujaan, Kiskonen rohkaistui myös äänenkäyttönsä ja taiteellisen visionsa suhteen. Hän ei enää miettinyt sitä, pitääkö jossain olla tupla- tai triplariimi, vaan kirjoitti verset siihen muotoon, mikä tuntui hänelle oikealta.
Uransa alussa Kiskonen asetettiin räppikategoriaan. Vapaa-albumi oli hänen kunnianosoituksensa sille, että räpistä lähti koko hänen oma tekemisensä. Debyytin jälkeen hän on tietoisesti pyrkinyt olemaan genremäärittelyistä vapaa artisti.
”Gettomasa tekee räpin jo niin hyvin kuin sen jutun voi tehdä. Itse löysin popimman soundin.”
Hieman yli puoli tuntia kestävällä Eläintarhalla on 13 biisiä. Alun perin kappaleita piti olla vain 12, sillä Kiskosen visio oli, että levy päättyisi musiikkialaa kommentoivaan Eläintarha-kappaleeseen.
”Olin Keski-Suomessa keikkailemassa, ja jotenkin tosi diipeissä. Ennen sitä kaikki oli ollut hyvin, enkä ollut miettinyt pitkään aikaan mitään syvällisiä. Mutta yhtäkkiä ollessani Aaro630:n mutsin kellarissa sijaitsevassa lähes kulttimaineessa olevassa studiossa, se jotenkin iski. Halusin tehdä diipin biisin, jossa terapioin itseäni.”
Niin syntyi Kiitos ja anteeksi, joka asettui viime hetkellä levyn päätösraidaksi. Eläintarha-kappale oli Kiskosen mielestä kuvastanut liikaa sitä aikaa, jossa hän ei ollut halunnut jakaa itsestään tai puhua suoraan, jotta tuntemattomat ihmiset netissä eivät olisi päässeet hänen ihonsa alle.
”Se on musta merkki henkisestä kasvusta, että vikasta biisistä tuli niin päiväkirjamainen. Siinä ei piilouduta kielikuvien tai minkään taakse.”
Pitkälti Pepe Jean Jr.:n ja Perjantai4000:n tuottaman levyn biiteissä on paljon vaikutteita tanssimusiikista ja afrobeatista. Levyn introbiisissä Ammu kovil bae! on nopea drum & bass -komppi, koska Kiskonen halusi avata levyn suoraviivaisella toimintakohtauksella.
”Levyn pitää vetää kuulija heti sisäänsä. Ei mitään sellaista, että sun pitää kuunnella hampaat irvessä, ja sitten sut ehkä jossain vaiheessa palkitaan. Se ei noudattelisi mun ideaa siitä, että olen viihdetaiteilija. Haluan, että ihmiset saavat hyvää musaa tai hyvän keikan, jotta heillä olisi helpompi olla.”
Kiskonen pitää itsekin tanssimusiikista ja tanssimisesta.
”Viime vuonna painoimme ympäri kuppiloita sadan keikan verran. Ei siinä tee mieli julkaista mitään balladia. Olen ollut kuplassa, jossa joka viikonloppu on bileet, ja jossa mä biletytän suomalaisia.”
Viime vuoden toukokuussa Kiskonen matkusti viikoksi yksin Nizzaan ennen kuin kesän keikkapyöritys alkoi. Siellä hän kuunteli nigerialaisen räppärin Reman Rave & Roses -albumia koko viikon ja ihastui albumin tunnelmaan.
”Mä en ymmärrä levyn sanoituksia kauheasti, mutta otin siitä sen viben.”
Kiskonen kertoo olevansa kiitollinen siitä, että levyn soundimaailman hiomiseen oli riittävästi aikaa. Drum & bassia ja afrobeatia on vaikeaa tehdä hyvin, jos ei ole aikaa omaksua soundia ja siihen liittyvää kulttuuria.
”Olen halunnut sisäistää sen musatyylin fiiliksen jopa pukeutumisen kautta. Kun mulla on ollut drum & bass -aikakausi, mulla on ollut päällä tracksuit. Kun on ollut afrompi ja lungimpi tyyli, olen pukeutunut aurinkolaseihin ja shortseihin.”
Musiikilliset valinnat herättivät myös kysymyksiä: saisiko Kiskonen tuottajineen välitettyä musiikkityylien fiiliksen tarpeeksi autenttisesti ja uskottavasti? Esimerkiksi joissain kappaleissa Kiskonen kiinnitti lausunnassaan huomiota siihen, että lisäsi suomen kielen ääntämiseen laulavaa nuottia.
”Mä olen täällä Pohjolassa syntynyt, ja sitten mulla on joku täysi afrofiilis. Se oli hyppy tuntemattomaan. Mutta en halunnut pelata varman päälle, vaan tehdä sitä, mistä tykkään.”
Jambon kakkosalbumin tunnelmaan vaikutti muun muassa Reman musiikki. Kuva: Veeti Ossi
Musiikkialalla Kiskonen näkee roolinsa viihdyttäjänä, joka antaa muille energiaa arkeen. Kun hän keikkailee opiskelijabileissä, hän kertoo yleisölleen olevansa lavalla siksi, että he jaksaisivat maanantaina opiskella ja valmistua merkitykselliseen ammattiin. Sitä kautta Kiskonen kokee voivansa olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa.
”Mun työhön kuuluu myös se, että jos mulla on kärsimystä, mä analysoin sitä, teen siitä musiikkia ja luon sitä kautta yhteyttä. Olen vähän kuin radiotolppa, joka festareilla tuo samanhenkiset ihmiset yhteen paikkaan. En mä ole tärkeä, vaan mä vain satun olemaan se tyyppi, joka tuo meidät kaikki sinne samaan tilaan. Ne tyypit siellä ovat mua tärkeämpiä.”
Ennen artistin uraa Kiskonen työskenteli Clas Ohlsonilla. Sen muisteleminen auttaa häntä hahmottamaan nykyisen uravalinnan myönteisiä puolia kiitollisuuden kautta – esimerkiksi mahdollisuus nukkua myöhään ei olisi tullut edellisessä työpaikassa kyseeseen.
Se, että joku tuijottaa häntä kadulla, on vain osa valintaan kuuluvaa vaihtokauppaa.
”Jos joku junnu haaveilee tästä alasta, niin kannattaa olla aika varma siitä päätöksestä. Se, että tämä näyttää jossain ig-fiidissä siistiltä on aika pieni osa kokonaisuutta.”
Näkyvyys on Kiskoselle työn miinuspuoli, joka luo paineita ja altistaa kritiikille. Eniten hän saa merkityksellisyyden tunnetta siitä, että panostaa albumikokonaisuuksiin ja musiikkinsa sisältöön. Se vie huomiota pois hänestä ihmisenä ja suuntaa sitä taiteeseen.
Jutellaan lisää terapiasta. Kiskonen kertoo halunneensa aloittaa terapian jo 17-vuotiaana, mutta kyseenalaistaneensa tarvettaan pitkään.
”Ajattelin aina, että en mä nyt niin matkoilla ole, että jollain menee huonommin enkä halua viedä kenenkään apua tarvitsevan paikkaa, blaa blaa.”
Buukatessaan ensimmäistä terapiakäyntiään Kiskonen ei halunnut suoraan myöntää, mikä häntä todellisuudessa ahdisti – eli julkisuus ja viihdeala. Hän varasi ajan työuupumuksen nojalla.
”Mutta en mä haluaisi viihdealaa syyttää, vaan kyllä mun olisi ollut hyvä mennä terapiaan jo vaikka ihan varhaisteininä. Se ei tarkoita, että sä olet hullu, vaan terapia yksinkertaisesti auttaa sua käsittelemään sun omaa mieltä.”
Terapiassa käyminen tai siitä puhuminen ei aiheuta Kiskosessa häpeää, mutta hän sanoo miettineensä sitä, voiko hän identifioitua julkisesti ihmiseksi, joka puhuu aiheesta.
”Mua stressasi eniten se, että onko mulla tarpeeksi kokemusta puhua siitä. Mutta se on niin tärkeä asia, että mielelläni annan alustan sille.”
Nykyisin terapia on Kiskoselle rutiini, joka auttaa häntä nollaamaan kovalevynsä. Koska hän ei pidä ystäviensä vaivaamisesta murheillaan, jutellessaan terapeutilleen hänen ei tarvitse huolestuttaa läheisiään.
Sen sijaan kollegoiden tarjoama vertaistuki on antanut hänelle paljon.
”Se, että joku pystyy samastumaan, riittää. Voin sanoa, että mulla oli tuossa neljä keikkaa ja siitä tuli tällainen fiilis, ja joku, joka tekee samaa homma työkseen tietää täysin, mistä mä puhun. Yhteyden tunne on niin tärkeä. Ja se, että löytää ne tyypit, jotka hiffaavat.”
Yhteyden tunne on tärkeää myös fanien kanssa.
”Se ei ole mikään perustarve, että kaikki katsoisivat mua ylöspäin. Vaan se, että muut näkisivät minut ihmisenä.”
Yksi tapa pitää mielenterveydestä huolta on kiitollisuuden harjoittaminen, mitä Kiskonen tekee joka ilta listaamalla kiitollisuuden syitä.
”Se on tietoista läsnäoloa. Kiitollisuus luo merkityksellisyyttä sille, mitä sulla on. Silloin sä et haikaile paremman perään. Mutta sitä ei voi pakottaa, vaan se pitää aidosti tuntea.”
Tehdessään kiitollisuusharjoituksia Kiskonen on huomannut, että listalle ilmestyy lähes joka kerta hänen parisuhteensa. Se on ainoa asia hänen elämässään, mikä ei liity viihdealaan tai itsekkäästi häneen itsensä. Parisuhde on kulmakivi elämässä.
”Mutta on siellä listalla myös tosi pinnallisia asioita, kuten yövalo. Kesällä aiheena voi olla tuuletin ja talvella se, että missään ei todellakaan ole tuuletinta.”
Jambo tekee ihmisille hyvää musiikkia ja esittää hyviä keikkoja, jotta heillä olisi helpompi olla. Kuva: Veeti Ossi
Helmikuussa Kiskonen vieraili Hanna Tikanderin Selvin päin -podcastissa puhumassa suhteestaan alkoholin käyttöön. Alkuvuodesta 2021 lähtien Kiskosella on ollut pari pidempää raitista jaksoa, ja tällä hetkellä hän ei juo ollenkaan.
Kiskonen kertoo kyseenalaistaneensa paljon alkoholin itsestään selvää roolia viihdealalla – bäkkärit ovat täynnä ilmaista juomaa ja päihteitä on saatavilla kaikkialla koko ajan.
”Ja yleensä vitusti liikaa. Musta on kiinnostavaa miettiä, että mistä tuo tapa on jäänyt. Mun ei ole vaikeaa olla ottamatta, vaikka tarjottaisiin, mutta tällä alalla on paljon ihmisiä, jotka kärsivät viinapirusta.”
Kiskonen ei kuitenkaan liiemmin puhu aiheesta, sillä hänelle päihteettömyys ei ole osa henkilöbrändiä tai identiteettiä. Hänelle päätös on ollut yksinkertaisesti looginen: koska alkoholin juominen tai tupakan polttaminen voi heikentää hänen suorituskykyään artistina ja pahimmillaan lyhentää uraa monilla vuosilla, vähiten energiaa vaativa ratkaisu on kieltäytyä kaikesta.
Ainoa syy ottaa aihe esiin on sen olennainen merkitys ihmisten hyvinvoinnin kannalta, Kiskonen sanoo.
”Mun on helpompi elää näin, koska ei tarvitse miettiä niin paljon. Turha analysoida liikaa. Kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu itselle hyvältä.”
Alkoholin tai tupakan sijaan on parempiakin keinoja muokata omaa mieltään, Kiskonen sanoo.
”Enkä mä ole päihteetön. Käytän kofeiinia, ja välillä saatan buustata oloa Aakkoset Sirkus -karkkipussilla.”
”On tämä aika hullu ammatti ja ala”, Jambo sanoo. Kuva: Veeti Ossi
Albumin ilmestymisviikolla Kiskonen julkaisi sometileillään Lehmä-nimisen kappaleen, jossa on mukana Pyhimys. Kappaleen videossa Pyhimys eli Mikko Kuoppala esittää Kiskosen Tyler Durdenia, joka on Fight Club -elokuvan päähenkilön villi alter ego.
”Kuten Teflon Brothersit ja Lika-Akit osoittavat, Pyhimys ei todellakaan yritä olla mikään roolimalli, eikä halua olla. Mä taas haluan olla osa yhteiskuntaa ja kunnon kansalainen. Videossa mua pelottaa, että tuleeko musta joskus samanlainen kuin Pyhimys.”
Tosielämässä Kiskonen ja Kuoppala ovat hyviä ystäviä, jotka juttelevat puhelimessa niitä näitä. Musiikillisesti Kiskonen näki hahmojen välillä kuitenkin kiinnostavan ristiriidan.
Kiskonen ja Pyhimys tekivät kappaleen jo ennen kuin Ei nabbaa -biisi ilmestyi heinäkuussa 2022.
”Lehmä-biisi ei istunut Eläintarha-levylle, mutta ei se mihinkään pöytälaatikkoonkaan voinut jäädä. Mikko on mulle goat, kun katsoo kirjoittajia Suomessa. Kysyin varovasti, että mitä mieltä hän olisi, jos biisi jäisi vain Tiktok-/Instagram-julkaisuksi. Mikko oli ihan messissä, eikä häntä kiinnostanut monetisoida kappaletta.”
Kun Kiskonen esitteli ideansa musiikkivideon konseptista, Kuoppala lähti mukisematta kaukana sijaitsevalle mökille kuvaamaan kokonaisuutta.
”Mikon heittäytymiskyvystä noin tyhmään ideaan on pakko antaa erityismaininta”, Kiskonen sanoo. ”Hän on yksi siisteimmistä tyypeistä taidemielessä, ja hänen suhtautumisensa projektiin palautti mun uskoa siihen, että tätä voi tehdä pelkistä taiteellisista syistä. Eikä maineen ja mammonan motivoimana.”
