Ilmoitus: Naiskauneutta, kasarihittejä ja veristä turpaanvetoa – Atomic Blonde on Charlize Theronin äijätarina

Toimintavetoinen vakoojatrilleri Atomic Blonde on Charlize Theronin loikka suoraan vuosikymmenen uskottavimmaksi toimintatähdeksi.

The Coldest City

Charlize Theron on äijä! Theron on kuin Bruce Willis Die Hardissa tai Daniel Craig Casino Royalessa. On uskomatonta nähdä, kuinka Theron antaa ja ottaa, vetää ja saa turpaan – samalla vieden elokuvan kauniin naikkosen sänkyynsä. Vielä uskomattomampaa on nähdä Theron yhdessä kaikkien aikojen upeimmassa, rokkaavimmassa ja komeimmassa toimintakohtauksessa, joka vieläpä kestää uskomattomat seitsemän minuuttia. Jessus mitä traumoja tämä kohtaus saattaa aiheuttaa pahaa aavistamattomalle katsojalle! Huomaa, että ohjaajana toimii entinen stunt-mies, John Wick -toimintahitin ohjaaja David Leitch.

Atomic Blondessa kohtaavat räikeän häikäisevät neonvalot, kylmän sodan kalseus, neuvosto-DDR:n ankeus, Berliinin harmaus, klassinen agenttitarina tupla- ja triplapetoksineen sekä kasarin parhaat ja ikimuistoisimmat hittibiisit. Vai mitä sanotte ääniraidasta, jolla kuullaan muun muassa David Bowieta, Queenia, Nenaa, Depeche Modea, Blondieta, George Michaelia, Duran Durania, Echo & The Bunnymenia ja New Orderia. Mukana on myös hieman tuoreempia artisteja osoittamassa kunnioitustaan kasarilegendoille. Esimerkiksi KALEIDAn versio Nenan 99 Luftballonsista on suorastaan riipaisevan kaunis.

Miltä kuulostaa räjähtävän väkivaltainen toimintakohtaus George Michaelin sänkyhitti Father Figuren tahdissa? Omituiseltahan se tietenkin vaikuttaa, mutta kohtausta voi lähteä perkaamaan myös hieman erilaisesta näkökulmasta. Nimittäin edesmennyt surrealistisen taiteen mestari H. R. Giger sanoi jotain sen suuntaista, että seksi ja kuolema ovat yhtäläisen kauniita asioita. Eros ja Thanatos ovat elämän alku ja loppu, kaikki on yhtä ja samaa elämän kiertokulkua. George Michael on elämä ja Charlize Theron on kuolema. Tämä samainen dualismi kohtaa Theronin näyttelemässä seksiä tihkuvassa vakoojakaunottaressa, joka tappaa vieraan vallan agentteja huorasaappaissa ja minihameessa. Seksikästä ja groteskia, mutta samalla niin kaunista.

Osuva on myös elokuvan loppupuolella näytettävä tv-toimittajan esittämä epäilys siitä, onko loopeilla luotu musiikki oikeaa musiikkia laisinkaan. Heti perään kuullaan David Bowien ja Queenin Under Pressure. Samainen bassoraitahan päätyi Vanilla Icen vuoden 1989 hittiin Ice, Ice, Baby. Ja kas kummaa, Atomic Blonde tapahtuu juuri tänä nimenomaisena vuonna, samana vuonna kuin Berliinin muuri sortui. Intertekstuaalisuus on nätti asia. Vanilla Icen huhuillaan ostaneen Under Pressuren, jotta olisi välttynyt vielä kalliimmilta oikeudenkäynneiltä ja lopulta mahdollisilta korvauksilta bassoraidan ”lainaamisesta”.

Atomic Blonde perustuu Antony Johnstonin ja Sam Hartin vuonna 2012 ilmestyneeseen The Coldest City -nimiseen sarjakuvaan. Sarjakuva on täysin mustavalkoinen, josta nähdään pieniä kaikuja myös elokuvassa. Atomic Blondea kuitenkin valaisevat samat neonkirkkaat pastellivärit kuin kasarin klassikkosarja Miami Vicea.