Dumarin oppivuodet

11.11.2010

Tuomari Nurmio sanoittaa suomeksi, mutta hänen musiikissaan virtaa angloamerikkalainen rock. ”Homman kivijalan” muodostavat otollisena hetkenä jykevän vaikutuksen tehneet levyt. Lue koko juttu uusimmasta Rumbasta (15/10) !

Kuva: Perttu Saksa

Elvis Presley: The Sun Collection (1954–1955)

”Tämä ei ole oikea albumi, koska lp-levyjä ei ollut edes markkinoilla, mutta onhan tämä todella yhtnäinen ja lyhyen ajan sisällä kaikki rallit on äänitetty. Elvari on nuori, villi ja vapaa maneereista. Tää on alkuperäistä rock’n’rollia. Vaikka Elvis ei olisi ehtinyt tehdä mitään muuta, se olisi valkoisen rock’n’rollin kingi.”

Bob Dylan: The Freewheelin’ (1963)
”Jos Dylan olisi tyytynyt olemaan protestilaulaja, ja tehnyt vain neljä ensimmäistä levyään, hän olisi silti folk-skenen ylivoimainen ykkönen. Olisin voinut yhtä hyvin valita jonkun muunkin levyn, mutta tämä oli, ja on edelleen niin väkevä todistus siitä, mikä mahti voi olla yhdellä laihalla miehellä ja akustisella kitaralla. Mun listalla kaikkien aikojen merkittävin lauluntekijä.”
The Beatles: Sergeant Pepper’s Lonely Hearts Club Band (1967)
”Tämä taitaa olla se pophistorian albumien albumi. Vaikka se ei ole suoraan vaikuttanut omiin tekemisiini, se teki valtavan vaikutuksen ensimmäisessä kuuntelussa. Olin kotibileissä ja makasin tytön kanssa sohvalla. Levy oli juuri ilmestynyt, ja tuntui siltä että mahdollisuudet ovat rajattomat. Se toi uskon paitsi musiikkiin myös koko elämään, ja se on The Beatlesin suuruuden salaisuus.”
The Rolling Stones: ’Get Yer Ya-Ya’s Out! (1970)
The Animalsin House of the Rising Sun teki sen kaikkein järisyttävimmän vaikutuksen vuonna 1964, mutta he eivät tehneet yhtään täyosuma-albumia ja tyytyivät enimmäkseen coverbiiseihin. Biitlesit ja Rollarit ja The Kinks olivat ylitse muiden. Tämä Rollari-levy on tallennettu New Yorkin Madison Square Gardenissa vuonna 1969 ja siinä on voimallisesti elävän ja potkivan musan hetken huuma tallennettu ikuisiksi ajoiksi.”
The Mothers of Invention: We’re Only in it For the Money (1968)
”Albumi on kansia myöten nerokas ja röyhkeä parodia The Beatlesin yllä mainitusta lippulaivasta ja koko hippi-idealismista. Frank Zappan myöhemmistä taidetouhuista en ole paljon piitannut, mutta myös Freak Out! (1966) ja Ruben and the Jets ovat kolisseet lujaa mennen tullen. Tämä veti maton alta virtuoosisella vinoilullaan, eikä siinä muutakaan voinut kuin lentää perseelleen.”

Lisää luettavaa