Vuosituhannen vaihteessa Itä-Lontoossa päätään nosti uusi ja eläväinen nuorisomusiikkigenre. Noin 140 iskua minuutissa kellottavat kappaleet poimivat elektroniset elementtinsä ja matalat bassotaajuutensa UK garagen, drum’n’bassin ja dancehallin valikoiduista paloista. Taustan päälle hypättiin Lontoon murteella aggressiivisesti räpätyin rivein.
Genre sai nimekseen grime.
Teini-ikäiset grime-mc:t villitsivät ikäisiään nuorisotaloilla ja laittomilla keikoilla esiintyen sekä piraattiradioiden taajuuksilla toisistaan mittaa ottaen. Pian grimelle kävi kuin mille tahansa viriilille paikallisgenrelle: sanan kiiriessä yksi asia johtaa toiseen, kolmas näkee hyötypotentiaalin ja neljäs yrittää tuotteistaa sen.
Uudet pyrkyrit yrittivät ratsastaa battleissä kulutetuilla klassikkoriveillä, levytyssopimuksen suuremmalle lafkalle tehneet eivät olleet enää aitoja, ja grimea yritettiin apinoida myös Itä-Lontoon ulkopuolella – ajatella! Pahoista kielistä viis, näillä leveysasteillakin voidaan tehdä uskottavaa grime-soundia, kysy vaikka RPK:lta, joka oli tekemässä Lontoon soundia tutuksi suomalaisille jo 2000-luvun alussa Dead Boys Massiven kemuissa.
Valtavirtaistuminen häilytti tietenkin myös tyylilajin rajoja. Skepta ihmetteli taannoin haastattelussa, miten mikä tahansa elektroninen, noin 140 iskua minuutissa soiva biitti on nykyään grimea. Mielletäänhän Dizzee Rascalkin edelleen grime-artistiksi, vaikka tuoreimmat tekeleensä voisivat soida luonnollisemmin Weekendissä kuin Sidewaysissä.
Dizzee Rascal, Wiley ja Kano olivat parin vuoden ikäisen genren ensimmäisiä jalustalle asetettuja artisteja. Heitetään päälle vielä yllä mainittu Skepta, niin grime näyttäytyy musiikin valtamedian silmissä nostavan päätään parin kolmen vuoden välein, vain kadotakseen jälleen tutkalta.
Maan alla grime on kuitenkin elänyt omaa elämäänsä. Siellä olet yhtä hyvä kuin tuorein mixtapesi ja ansiolistasi on päivän freestyle-kunto. Nettiradioiden bittivirrassa jyvät erotetaan akanoista ja tyylille uskolliset pienlevy-yhtiöt puskevat parhaat palat ulos.
Loppua lähestyvä vuosi näytti viimein siltä, että grime on, jos ei lyömässä läpi, niin ainakin vakiinnuttamassa jalansijansa undergroundpiirejä ja tiukkoja maantieteellisiä rajoja laajemmin. Vaikka Skeptan Shutdown olikin yksi vuoden suurimmista biiseistä, ei syy tähän löydy ainoastaan yksittäisistä hiteistä, vaan pikemminkin kliseisesti sanottuna pitkäjänteisestä duunista.
Dizzee Rascal ja Skepta etunenässä ovat tehneet käännytystyötä sekä Yhdysvalloissa, joka on osoittautunut grimelle hankalaksi markkina-alueeksi, että Euroopassa, jossa riehakas brittimurre on otettu vastaanottavaisemmin myös isommilla areenoilla. Samalla Lontoo on synnyttänyt uusia tähtiä grime-taivaalle, kuten 11-vuotiaana nuorisotalolla muiden mc:iden haastamisen aloittanut Stormzy.
Skeptan live-energiaa viime kesänä todistaneet allekirjoittanevat, että Flow Festival, it’s Shutdown. Miehen ensimmäinen klubikeikka Suomessa nähdään tammikuussa Helsingin Ääniwallissa. Alkuvuoden grime-tapaukseksi keikkaa ei kuitenkaan uskalla julistaa, sillä juuri Flow’hun kiinnitetty Stormzy ottanee ilomielen haasteen tittelistä vastaan helmikuussa Tavastialla.
Poikkeukselliseksi ilmiöksi grimen tekee se, että musiikkityylin pioneerit ehtivät mukaan aallonharjalle nauttimaan luomustensa hedelmistä. Nälkäinen nuoriso hengittää jo niskaan, mutta siihen emme tässä pintapuolisessa katsauksessa paneudu. Kunhan Skeptan odotettu Konnichiwa ilmestyisi…
Tulevia grime-keikkoja:
Skepta (UK)
28.1.2016 Helsinki, Ääniwalli
Stormzy (UK)
19.2.2016 Helsinki, Tavastia
12.–14.8.2016 Helsinki, Flow Festival