Jos Taivas on olemassa ja jos Anni Lötjösellä on sinne aikanaan asiaa, se on Lötjöselle suurin piirtein tällainen paikka:
On järvi tai lampi jossain luonnon keskellä. Veden vieressä on puulämmitteinen sauna.
Sauna on pimeähkö paikka, jossa on ehkä vain yksi ikkuna. Joka ilta saunan lämmittää joku ihana tyyppi, koska rakkaudella lämmitetty sauna tuntuu paremmalta kuin itse lämmitetty.
Lötjönen istuu saunassa yksin. Hän antaa lihaksien rentoutua ja ajatusten virrata. Hänellä on pullollinen hyvää, kylmää olutta kädessään. Kiuas sihisee, ja tuli paukkuu pesässä.
Kun alkaa tulla liian kuuma, Lötjönen pulahtaa veteen. Kun hän nousee lammesta, hän ihmettelee, miten hyvältä ilma tuoksuu ja miten ihanalta kuulostaa, kun puiden lehdet havisevat tuulessa.
Huora-punkyhtyeen laulaja Anni Lötjönen on intohimoinen saunoja.
”Se on niin kokonaisvaltainen kokemus”, hän sanoo.
Saunassa voi vaan olla ja unohtaa. Lötjösellä on, jos ei nyt unohdettavaa, niin ainakin asioita, joita ei jaksa jatkuvasti miettiä.
si alas, mutta tässä ilmeisesti kysellään ihan minun omista asioistani? Joo, tämä on ensimmäinen tällainen!”
2013 perustettu Huora-yhtye on kovassa nosteessa. Se on juuri buukattu erinäisille festivaaleille ja esimerkiksi Tavastialle.
Miltä se tuntuu, kun bändi on ollut kasassa vasta pari vuotta?
Lötjönen luo kasvoilleen ilmeen, joka on samalla pelokas, hämmästynyt ja innokas.
”Saatko tämän ilmeen kirjoitettua? Hahahaa! Kaikki tapahtuu niin nopeasti. En ole ikinä ajatellut, että olisin laulaja. Ei ole sellaista identiteettiä. Lapsena kuorossa se vitun opettaja sanoi, että en osaa laulaa, ja se ajatus on ollut tuolla päässä siitä lähtien.”
Tyhmää. Kyllä Lötjönen osaa laulaa.
”Nyt 34-vuotiaana sitä jo tietää kaikki tunnevammansa ja pelkonsa ja häpeänsä, ja niitä kaikkia joutuu nyt käsittelemään tässä bändihommassa. On jännää, ja kivaa, ja pelottavaa.”
Onneksi on sauna, jossa nämäkin asiat asettuvat mittasuhteisiin.
Lötjösen suosikkipaikka maailmassa on ”ukin sauna”. Se on aika pitkälti sellainen paikka, joka alussa kuvailtiin Lötjösen taivaaksi.
Saunassa on jotain samaa kuin luonnossa, josta Lötjönen myös tykkää paljon. Hän seikkailee kotikaupungissaan Tampereella mieluiten Kaupin metsässä. Lötjösellä on siellä omia offroad-reittejä, joilla hän mielellään eksyy pikkuisen.
”Tämä on sitten ihan vitun noloa, mutta minä halailen siellä puita. Siis oikeasti. Katson, ettei ketään ole ympärillä näkemässä ja halailen niitä.”
Metsässä aistit lepäävät, ja sama homma on saunan kanssa. Lötjönen tarvitsee yksinäisyyttä etenkin nyt, kun on vähän kaikenlaista: bändihommat ja vaikkapa se, että hän asuu kimppakämpässä.
”Se oli sellainen aivopieru. Olin puoli vuotta Etelä-Amerikassa ja asuin dormeissa, ja ajattelin, että osaan sen jälkeen asua kimppakämpässä. No en osaa.”
Siksi saunassakin on parasta olla yksin. Siellä voi funtsia asioita rauhassa. Esimerkiksi nuoria, jotka viiltelevät itseään tai haluavat tehdä itsemurhan.
Lötjönen on jäänyt hiljattain työttömäksi. Hän toimi kymmenen vuotta erityisnuorten ohjaajana. Raha-automaattiyhdistys rahoitti Lötjösen toimintaa.
”Käytännössä minulle soitettiin vaikka sellaisia puheluita, että tämä nuori viiltelee nyt itseään, voisitko jutella sen kanssa. Tykkäsin siitä hommasta ihan vitusti, mutta se on tosi raskasta.”
Lötjönen puhuu myötätuntouupumuksesta. Kun empaattisena ihmisenä auttaa ahdistuneita ongelmanuoria kymmenen vuotta, se alkaa käydä sielun päälle.
Lötjönen on itsekin ollut omalla tavallaan ongelmanuori. Hän kärsi monen muun nuoren tapaan muun muassa ulkonäköpaineista.
”Se oli klassinen ämmien pimahdus – se, miten naiset näkevät itsensä peilistä. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen, mutta ympäristön paineet siinä vaikuttivat. Ennen söin vaan ruokaa, mutta sitten kun alettiin jauhaa näistä vitun hiilareista, niin se meni jotenkin otsalohkoon ja flippasin.”
Sitten nostettiin punttia ja käytiin lenkillä. Piti olla laiha.
”Ja sitten näytin ihan perseeltä. Tikulta, jonka päässä oli pallo. Mutta eipähän muilla ollut sanomista. Se oli tätä monta vuotta. Nyt on ollut rauhallista.”
Kaikkien tämäntyyppisten juttujen vuoksi sauna on ollut ja on edelleen tärkeä.
”Siellä puhdistuvat sielu ja ruumis. On niin paljon kaikenlaista paskaa ollut, mutta ei ole taipunut sen paskan alle.”
Esimerkiksi sanfranciscolainen dokumentaristi, kirjailija, valokuvaaja ja saunaintoilija Mikkel Aaland on sanonut, että saunassa on jotain hengellistä.
Aalandin mukaan saunassa kokee yhteyden jonkin suuremman kanssa. Saunaa voisi tällä tavalla verrata psykedeelisiin huumeisiin.
”Joo, sauna on ihan parasta huumetta!”, Lötjönen innostuu.
Niin ikään sauna auttaa esimerkiksi silloin, kun on itse tehnyt jotain, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Sellaisia asioita tulee usein tehtyä, kun on nauttinut päihdyttäviä aineita.
”Kutsun itseni usein kavereille saunaan, ja paras saunanlämmittäjäkaverini on Niina. Niinan sauna lämpiää usein sunnuntaina tai maanantaina, hahahaa!”
Vaikka Lötjönen on yksinsaunomisen fani, kavereidenkin kanssa on kivaa saunoa, koska silloin jutut menevät usein syvemmälle tasolle.
”Se on jännä juttu. Olet siinä alastomana ja hikisenä, et mitenkään laittautuneena, ja sitten puhut paljon avoimemmin kuin normaalisti. Jonkun vinkkelin se laittaa tuolla päässä eri lailla. Siellä on jotenkin rehellinen, ja rehellisyys on kuitenkin kovinta valuuttaa, mitä on.”
Saunaa voisikin käyttää mitä parhaimmalla tavalla esimerkiksi maailmanparannustyössä, koska saunassa kaikenlaiset solmut voisivat avautua ja erilaiset kuplat puhjeta keskinäiseksi yhteisymmärrykseksi.
”Lähtökohtaisesti en haluaisi mennä saunaan sellaisen ihmisen kanssa, josta en pidä. Mutta voisin mennä saunaan puhumaan järkeä vaikka Teuvo Hakkaraiselle. Että Teuvo, kerropas nyt, mikä on tämä juttu, millainen lapsuus oli? Puhuminenhan on kaiken A ja O. Sana kerrallaan maailma muuttuu.”
Yhtäkkiä Lötjönen kavahtaa vähän.
”Ei vittu, nyt Teuvo kuitenkin pyytää minut saunaan. Apua jos joudun nyt tilille näistä sanoista! Hahahaa!”