Kim Curly Bandissa aiemmin musisoinut Kimmo Numminen pakkasi laukkunsa ja suuntasi Amerikan ihmemaahan The House of Songs -biisilaboratorioon laulunteko-oppia hakemaan. Seuraa herran oma selvitys retken edistymisestä.
Teksti: Kimmo Numminen
Toukokuu 2013. Vantaa–New York–Austin.
Teksasin Austinissa sijaitseva The House of Songs on talo, jonne valitaan hakemusten perusteella pohjoismaalaisia muusikoita asumaan ja kirjoittamaan lauluja kahdeksi viikoksi kerrallaan. Projektin teksasilaiset koordinaattorit järjestävät osanottajille showcase-keikan ja co-writing-sessioita paikallisten muusikoiden kanssa. Suomessa projektia koordinoi Elvis ry, ja minua ennen paikalle ovat menneet muun muassa Markus Nordenstreng, Tuomo Prättälä, Janne Haavisto, Jussi Sydänmäki ja Laura Sippola.
Satumaa U.S.A ja legendaarinen Austin, Texas, ”live music capital of the world”, jossa uraansa ovat luoneet esimerkiksi Willie Nelson, Stevie Ray Vaughan, Janis Joplin, Townes Van Zandt ja Midlake. Kaupungin puolestatoista miljoonasta asukkaasta noin 8000 lasketaan olevan muusikkoja, ja Yhdysvalloille hyvin poikkeuksellisesti soittoniekoilla on jopa oma, ilmainen terveydenhuoltojärjestelmä!
Aloitan reissuni kuitenkin New Yorkista. Nyki on tietysti aina maaginen ”maailman pääkaupunki”, joka on kuitenkin ystävällinen ja vastaanottavainen kaverisi. Tapahtumaa olisi taas kaikenlaisia, jotka missaan kuitenkin loppuunmyyntien tai myöhäisherännäisyyden takia. Ai Flaming Lips ja Yeah Yeah Yeahs olisivat olleet eilen puistokonsertissa? Tom Petty & Heartbreakers olisi koko ensi viikon Beacon Theaterissa?
Käyn katsomassa aloittelevia bändejä Lower East Sidella. Niitä on viskattu kahdeksan kappaletta yhdessä illassa olohuoneen kokoiseen kuppilaan, ja toisella puolella vähän isommassa salissa soittaa viisi bändiä. Päädyn jatkoille jammailemaan yhden bändin tyyppien kanssa. Jengi kuvaa iPhoneilla ihan pähkinöinä, kun esitän heille pyynnöstä ”jotain Suomesta”. Kulkurin iltatähti ja Piupali paupali soivat sulavasti New Yorkin yössä bluesjamien ja Hank Williamsin seassa.
Vietän viikonlopun The Acoustic Guitar Projectin perustajan David Adamsin sohvalla West Villagessa. Osallistuin Acoustic Guitar Projectiin viime vuonna, kun David toteutti hankkeen helsinkiläisten muusikoiden kanssa. Projektin idea pähkinänkuoressa: 1 kitara, 1 viikko, 1 biisi. Sama soitin kiertää muusikolta toiselle, ja jokaisella on viikko aikaa inspiroitua, säveltää ja äänittää yksi uusi biisi. Tämä kappale sitten julkaistaan projektin nettisivuilla. Helsingissä proggikseen osallistui 20 henkilöä, kaikki biisit ovat kuultavissa edelleen projektin nettisivuilla. New Yorkin päässä on menossa muusikko #34, ja pari kitaraa on myös Kolumbiassa ja Haitilla.
Hankkeen myötä uusia lauluja on syntynyt maailmaan sellaiset 80 kappaletta, tv-sarjan pilotti kuvataan kesällä, uusia kitaroita ja kaupunkeja on tulossa mukaan… David puskee hanketta eteenpäin mielettömällä draivilla ja toivotaan, että tämä upea projekti saa kaiken ansaitsemansa huomion.
Maanantaina puoliltapäivin saavun +30°C kuuman kosteaan Austiniin. Jo lentokentän sisustuksessa ja matkamuistomyymälöissä näkyy, että paikkaa brändätään liberaaliksi musakaupungiksi: ”Keep Austin weird”, ”Austin rocks” ja siihen malliin. Monia paikallisia tämä jo ärsyttää, mutta pian huomaan, että kaupungin musatarjonta ja sen yleinen viba ovat todellakin jotain aivan uniikkia.
House of Songsin asiainhoitaja Nathan Felix hakee turistin kentältä, ja matka jatkuu Whole Foodsin (maailman isoin luomuruokakauppaketju, perustettu Austinissa) kautta itse laulujen taloon. Upea mesta loistavalla sijainnilla, viiden minuutin pyöräilymatkan päässä (kyllä, jälleen yhdysvalloille epätyypillisesti Austinissa on loistavat pyörätiet ja vahva fillarointikulttuuri) South Congressin ”hip & cool” -alueesta, 15 min keskustasta. Talon varusteluun kuuluu muun muassa flyygeli, piano, Wurlitzer-sähköpiano, Gibsonin akustisia ja sähköisiä kitaroita, pienimuotoinen kotistudio ja takapiha. Kyllä kelepaa!
The House of Songs, Austin, Texas.
Takapihabileet Austinissa, kuvan viulisti Ruby Jane soittaa silloin tällöin myös Willie Nelsonin bändissä.
Muutaman ensimmäisen Texas-päivän aikana käyn tsekkaamassa nykypäivän honky-tonk-saluunan, jossa kuulen mitä parhaimman version Princen Purple Rainista hardblues-rocktrion esittämänä. Lisäksi tanssin tatuoidun hipster-nuorison kanssa good ol’ country & westerniä hiki päässä ja käyn takapihabileissä, jossa nuotion loimussa soittaa kolme huikeeta livebändiä. Kalja on ilmaista, teen laulua 57-vuotiaan puuseppäcowboyn kanssa ja syön paljon tacoja. Näistä lisää ensi jaksossa.
Ruokakärryistä apetta nälkäisille taiteilijoille.
Kimmo Numminen aka Kim Kurly on vantaalainen muusikko/laulaja-lauluntekijä, joka Kim Curly Bandin hajoamisen jälkeen perusti keväällä 2013 Polar Motor -yhtyeen.