”Vaikka Isolation Songsia (2009) tuntuikin mahdottomalta päihittää, uutuus nousee minun kirjoissani Ghost Brigaden tuotannon kärkisijalle”, kehuu Juha Wakonen arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.
Ghost Brigade: IV – One with the Storm
Season of Mist
Myrskyn silmässä.
Ghost Brigade tekee meistä kipunistejä. Sen punainen lanka on yhtyeen uran alusta asti ollut järeä melankolisuus, joka on yhtä aikaa kamalaa ja kaunista. Alakuloiset ja kuulaat melodiat lyövät ensin kuulijan täyteen syviä haavoja. Sitten riffit iskevät kuin monimetriset aallot loppuunajetun uimarin niskaan.
Ja juuri kun myrsky taukoaa ja maata siintää näköpiirissä, huomaat kauhovasi takaisin ulapalle. Huomaat haluavasi vielä yhden fiksin lauluiksi puettua raskasmielisyyttä.
Ghost Brigaden neljännen levyn dramaturgia on pettämätöntä. Tummissa vesissä räpiköinti ei käy tylsäksi, koska raskaasti vellovaan kuolometalliin on luotu suvantokohtia, joiden kauneus salpaa hengityksen.
Suomalainen melankolia saavuttaa lakipisteensä Disembodied Voicesilla ja Electra Complexilla, joiden tunnelmat yksinkertaisesti hakevat vertaistaan. Vaikka Isolation Songsia (2009) tuntuikin mahdottomalta päihittää, uutuus nousee minun kirjoissani Ghost Brigaden tuotannon kärkisijalle. Raskaasta tunnelmastaan huolimatta se on sisällöllisesti yhtyeen monipuolisin levy.
Juha Wakonen