Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Lasse Auranne taittelevat biisinivaskan siististi pakettiin.

Kuva: Ville Juurikkala

Jessica Wolff: Dirty Kisses
Yliammutulla kovis-imagolla varustettu moottoripyöräblondi tekee yllättäen varsin konservatiivista ja radioystävällistä pop-hardrockia. Jessica Wolffin debyyttialbumi ilmestyy joskus ensi talvena.

TF: Täällä on videoita, joissa Jessica harrastaa kiteboardingia. On myös lemmikkikäärmettä ja moottoripyörää. Sehän olisi hauskaa, jos musiikki olisi jotenkin rajua. Mutta kun musiikki on näin laimeaa, tuntuu siltä, että Jessica kompensoi sitä olemalla tosi extreme-muija.

LA: En tykkää siitä, kun on laitettu helvetisti kaikkia pikku soundeja, elementtejä ja kikkoja sinne tänne. Jos soundia olisi karsittu tosi ankarasti, biisikin voisi pompata esille. Taustalla tämä menee siedettävästi. Jos joutuu keskittymään, tulee paha mieli.

TF: On vaikea kuvitella, että jollain olisi intohimo tehdä juuri tällaista musiikkia. Ei tämä paskaa ole missään nimessä, kertosäe on jopa ihan jees. Mutta eihän tässä ole mitään kiinnostavaa. Kuin mainosten taustalle tehtyä.

LA: En voi puhua Jessica Wolffin puolesta, mutta voiko sillä olla intohimoista suhdetta siihen, mitä tekee? Luulen, että se vain haluaa olla pop-laulaja. Vaikea kuvitella, että tämän olisi tehnyt joku musadiggari.

TF: Rakenne noudattaa tuttua formaattia. Säkeistö ei saa ikinä olla hyvä, jotta kertosäe erottuisi. Laitetaan ihan mitä vaan skeidaa täytteeksi sitä odotellessa.

LA: Biisi on kuin jonkun automaatin tekemä.

TF: Osaan arvostaa tekijöiden ammattitaitoa, mutta rutiinityöllähän tällainen syntyy.

LA: Ei minua tällainen musa ärsytä kuten joku indie. Tätä on tullut jo niin pitkään, että siihen on tottunut. En minä halua tälle ihmiselle mitään pahaa.

Teflon Brothers: Lähestymiskieloja
Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja kavereiden kolmoslevyn toinen single antaa merkkejä hittihakuisuudesta ja kesän radiotrendien haistelusta. Teflonien kolmas albumi III (Valkoisten dyynien ratsastajat) ilmestyy loppukesästä.

LA: Toivoin, että tämä olisi ollut hyvä, kun arvostan näitä tyyppejä paljon. Nyt kuitenkin tuntuu, että tähän on otettu näitä tienpientareita ja haitareita sen takia, että Elokuu on suosittu.

TF: Onko Teflonkin nyt tällaista? Dance-biitti ja haitari ovat luotaantyöntävä yhdistelmä. Ärsyttää tuo maalaisromanttinen kurttu, jota pitää nykyään olla mukana. On kysyntää maalaisromantiikalle ja reggaelle. Ei kiitos.

LA: Maalaisromantiikka ja rap ovat ihan kauhea ajatus. Siitä tulee just sellainen fiilis, että kaupunkilaisskidit fiilistelevät jotain sellaista, mistä eivät tiedä hevonpaskaa. Käyvät tonkimassa vanhempiensa levyhyllyjä ja vähän ironisesti naureskelevat. 2000-luvun alussa MoonTV:n puffaama iskelmärock oli yhtä vastenmielinen ilmiö.

TF: Yhtäkkiä huomaan olevani aika konservatiivinen rapin suhteen. Olin avoimempi kaikelle pop-rapille vielä viisi vuotta sitten. Nyt kuuntelen vain nykiräppiä, etelää tai west coastia.

LA: Ja vaikka nykyään tulee paljon hyvää suomiräppiä, niin himassa kuuntelen jotain Raimoa tai muuta 2000-luvun alun kamaa. Siinä on sitä sekopäisyyttä, mitä näistä hyvin tehdyistä uusista jutuista puuttuu.

TF: Pyhimys on onnistunut tekemään hienon uran, mutta se on mennyt nyt selvästi eri suuntaan kuin minä. Ehkä Teflonit ovat ajatelleet, että tehdään Universalille tällainen biisi, kun tätä ne kuitenkin haluavat. Biisin letkeydestä tulee mieleen JVG, mikä on ihan ok.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: