Kuuma moottoritie vie tilaa countrypunkilta.
Parin vuoden takaisella Desolation Street -albumilla I Walk the Line otti askeleen Suomen hc-punk-piirien kärkibändeissä vaikuttavien jäpiköiden sivuprojektista makoisaa urkucountrypunkrockia luukuttavaksi ryhmäksi. Levy oli vuoden 2006 innostavimpia julkaisuja.
Black Wave Rising! olisi voinut olla veret seisauttava täysosuma. Vaan kun ei ole. Trouble Seeker toimii toki yhtä jykevänä avauspotkuna kuin Desolation Streetin käynnistänyt Just Like the Rest, ja sopivan tummasävyisiä sekä tartuntakykyisiä hoilauskertsejä levylle mahtuu melkoisesti. Kyllä tämä stereoissa viihtyy.
Ville Rönkön sävelkynästä ei kuitenkaan ole löytynyt terää aivan koko albumin tarpeiksi. Helmien seasta erottuu liian monta täytepalaa. Sellaisia kuin tyhjänpäiväinen päätösrytistely Just a Number.
Nyt jää kaipaamaan edelliselle levylle mahtavia hetkiä luonutta rautalankakitaraa sekä Social Distortioniin ja jopa Jason & The Scorchersiin päin suuntautuneita viittauksia. Bändi päätti laajentaa ilmaisuaan pikemminkin siihen ajanjaksoon ja maisemaan, jossa moottoritie oli todella kuuma.