”Jos Pekka Streng eläisi tässä ajassa, hän voisi tehdä Tyynyjen kaltaista musiikkia” – arviossa loppuvuoden surinaindietapaus

”Tyynyjen shoegazessa ja melupopissa on edelleenkin melodista herkkyyttä, mutta siinä on enemmän voimaa ja fokusta kuin Wojciechin musiikissa”, Jari Mäkelä kirjoittaa arviossaan.

Tyynyt
Ystävät hämärän jälkeen
Solina
Arvosana 9,1

tyynyrtYstävät hämärän jälkeen on Wojciech-yhtyeestä tutun Jari Oisalon loistelias paluu indiehypen aallonharjalle. John Ajvide Lindqvistin vuonna 2004 julkaistusta kauhuromaanista ja sen pohjalta tehdyistä elokuvista nimensä lainannut Tyynyjen albumi on varmasti tietoinen viittaus samana vuonna innostuneen vastaanoton saaneeseen Wojciechin Ystävät, toverit -debyyttiin. Nyt Oisalo on palannut ”harharetkiltään” parrasvaloihin. Sinne hän musiikkinsa ansiosta kuuluu.

Yli viisitoista vuotta kestäneen uransa aikana Oisalolla on aiemmin ollut tapana retkahtaa johonkin bändiin ja pyrkiä luomaan esikuvansa kaltaista musiikkia – Oasis, Radiohead, Sigur Rós, Sparklehorse, The Strokes – vaikutteiden antajia on ollut monia, ja ainakin kaksi viimeksi mainittua on jäänyt elämään Tyynyjenkin taustalle.

Tyynyissä Oisalo ei kuitenkaan tee tribuuttia suosikeilleen, vaan ihan omaa scifin ja fantasian maailmoista ammentavaa juttuaan. Ystävät hämärän jälkeen on osoitus säveltäjä-sanoittaja-sovittaja Oisalon ilmaisun kypsymisestä ja oman äänen löytymisestä, mistä oli havaittavissa selviä viitteitä jo Wojciechin viimeisillä levyillä. Tyynyjen shoegazessa ja melupopissa on edelleenkin melodista herkkyyttä, mutta siinä on enemmän voimaa ja fokusta kuin Wojciechin musiikissa.

Vuosi sitten digijulkaistu ennakkomaistiainen, herkullisesti ontuvan kiippaririffin omaava Pusuudelleen ei hiukan yllättäen nousekaan albumin muun kappalemateriaalin yläpuolelle. Siitä ja nyrjähtäneen strokesmaisesta sisarbiisistä Pauhuudellen saisi oivallisen seiskatuumaisen singlen.

Vielä kovempaa kuin edellämainittu kaksikko kolisevat jumalaisen kauniit vinyylipuoliskojen avausraidat Ja yö sekä Neon Mango, kipakasti nakuttava Jaeae ja vaihtoehtorockriffailulla tunnelmia maalaileva Meden, joka (tietenkin) kertoo hyönteisistä. Uuteen-kappaleen tahdissa voisi pyörähtää indiediskon lattialla. Nimibiisi rokkaa vahvimmin.

Jos Pekka Streng eläisi tässä ajassa varustettuna Jari Oisalon musiikillisella ja kirjallisella taustalla, hän voisi tehdä Tyynyjen kaltaista musiikkia. Oisalo on onneksemme miekan sijasta surisevaan kitaraan tarttunut taikametsän hontelo, hopeatukkainen haltia, joka kuiskailee makealla äänellään salattuja viisauksia niille, jotka osaavat oikein korvin kuunnella.

Jari Mäkelä

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko