Kadonneita vuosia kiinni nappaamassa – arviossa Burning Hearts

Turkulaisduo Burning Heartsin paluu tulee yllätyksenä, mutta paluupuuhiin ei ole ryhdytty turhaan.

Jannica Luoto & Edvard Enqvist
Burning Hearts
Battlefields
Solina
8,2

Turku on kuin Suomen Montréal – siis paikka, josta sikiää asukaslukuun nähden häkellyttävän paljon indieyhtyeitä. Silti turkulaisduo Burning Heartsin paluu tulee yllätyksenä.

Viimeisimmästä julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta, eikä yhtyeen suosima unenomainen pop ole viime aikoina ollut järin hyvässä huudossa. Monet bändin aikalaisista heittivätkin kirveen kehään jo vuosia sitten. Paluupuuhiin ei kuitenkaan ole ryhdytty turhaan, sillä Battlefields on ihastuttava albumi.

Ensikuulemalta vaikuttaa kuin aika olisi pysähtynyt, sillä tallella ovat kaikki entuudestaan tutut elementit: Jessika Rapon eteerinen laulu, tahallisen kömpelö englannin ääntämys yhdistettynä kaukokaipuusta ammentaviin lyriikoihin ja maanisen toisteiset syntetisaattorit. Muutos on kuitenkin väistämätöntä. Rumpukone säksättää nyt kiivaammin kuin ennen, ja aiempia levyjä vaivannut tyhjäkäynti on siivottu pois. On kiire, juostava muita lujempaa, napattava kiinni kadonneet vuodet. Niin on hyvä.