Faarao kostaa ja susi ulvoo.
Keväällä ilmestyi uutta tuotantoa Soul Tattoolta, ja nyt Jussi Sydänmäki on jälleen äänessä. The Hel-Gatorsissa mies vaalii vanhaa rakkauttaan rockabillyä ja hoitelee lauluvastuunsa rumpusatsin takaa.
Homman nimenä triolla on aina ollut raa’an ja alkuvoimaisen original ’billyn yhdistely popahtaviakin sävyjä sisältävää neobillyyn. The Curse on jopa villimpi esitys kuin yhtyeen pari vuotta sitten julkaistu debyyttialbumi.
Rokkivarpaaseen pyörylä kierähtelee kerkeästi, joskaan yhtään todella unohtumatonta stygeä J. Hel-Gator ei ole saanut koplansa käyttöön nikkaroitua. Onnistunein kappale on niin levyn avaukseksi kuin lopetukseksikin – hieman eri versioina toki – sijoitettu The Curse of Pharaoh. Tarina muistuttaa, että miekkonen saattaa tytsynsä pyramideihin ja tunneleihin pieteetilläkin tutustettuaan saada paluupostina vain pirullisen kirouksen kantaakseen.
Niin tässä albumin kulmakivihoilauksessa kuin monessa muussakin biisissä Sydänmäen paikoin kovin hallitsematon kiekuminen alkaa rasittaa. Miehen omintakeiseen äännähtelyyn on toki totuttu jo mestarillisista Hearthill-vuosista lähtien, ja oman tiensä kulkijahan on aina jokseenkin yksinäinen susi. Hukka voisi kuitenkin ulvoa sitä kuutaan hieman maltillisemmin.