Toimiiko mummo­tunnelissa? – Amanda Harkimo armottomana kriitikkona Hittikarusellissa

Vuoden toisen Hittikarusellin vieraileva kriitikko AMANDA HARKIMO on Big Brother- ja Viidakon tähtöset -sarjoista tuttu tosi-tv-tähti. Hän on myös muun muassa Jokereiden peleissä soittava dj, joka tietää, mitkä kappaleet toimivat lätkämatseissa, mitkä taas mummotunnelissa. Kuinka armottoman kriitikon syynissä pärjäsivät lattari, ”hipsterirock” ja Verneri Pohjolan jazz?

Markus Paajala
Luis Fonsi & Daddy Yankee feat. Justin Bieber
Despacito (remix)
4,0

Kun yhdistetään kaksi Latinalaisessa Amerikassa valtavan suosittua artistia, Youtubessa yli miljardi katselua saanut kappale ja Justin Bieber, niin megahittihän siitä tulee.

”Olen tosi iloinen aina, kun tulee jotain uutta lattarimusaa. Ihan sen takia, etten tunne sitä tyylilajia yhtään. Kun soitan levyjä esimerkiksi mummotunnelissa, vähän vanhemmat naiset yleensä haluavat kuulla lattaria. Minun elämääni helpottaa, kun tulee uusia sen tyylin biisejä.

Enrique Iglesiasin uusien biisien myötä olen alkanut vähän tykätä lattarista. Tykkään siitä svengistä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että pystyn samaistumaan biisiin. Kun en ymmärrä sanoja, se on vaikeaa. Tuskin tässä mitään kauhean syvällistä sanomaa oli, mutta en ymmärrä edes mitä despacito tarkoittaa.

Yritin kuunnella, mikä Justin Bieberin rooli tässä oli. Oliko se sanoa se despacito? Bieberin mukana olo on sellainen koukku, jolla saa belieberitkin kuuntelemaan tätä.

Tässä oli tosi hyvä kesäfiilis. Se tästä välittyi, vaikkei tiedä, mistä lauletaan. Varmaan tämä toimisi Hernesaaren rannassa.

En laittaisi tätä kuitenkaan himassa soimaan. Minun mielestäni lattaribiisit ovat niin hirveän samantyylisiä. En erottaisi tätä Enriquen hiteistä.

Kuuntelen itse musiikkia tosi monipuolisesti: rockia, suomiräppiä, räppiä, edm:ää. Snoop Dogg on ollut minulle aina sellainen suurin idoli. Mutta tykkään kyllä myös esimerkiksi Kissistä ja kaikista näistä nykypäivän dj-tyypeistä.”

Paramore
Hard Times
2,0

Hard Times on ensimmäinen single kesällä Ruisrockiin saapuvan Paramoren viidenneltä levyltä After Laughter. Kappale edustaa samaa 1980-lukulaista poptyyliä, jota kuultiin jo yhtyeen edellisellä, nimettömällä levyllä.

”Tämä oli tosi erilainen kuin Paramore oli silloin aikoinaan. Onhan se hauskaa, että tehdään tuollaista soundia. Mitä tuo nyt oli? Diskoa, rokkia, kasaria? Hard Times ei kuitenkaan ole kauhean menevä ajatus. Tämä oli vähän taustamusiikkia.

Minulle Paramore on one hit wonder -tyylinen juttu. Kiva, että se tekee yhä musaa.

En usko, että teini haluaisi kuulla tätä. Tämän soundit olivat niin old school. Se on kyllä hauskaa, kun miksaillaan erilaisia tyylejä. Esimerkiksi, kun Elokuu toi humppaa nykyaikaan.

En kuuntele paljoa naisartistien musiikkia. Ehkä siksikään en tykännyt tästä. Ne valittavat niin usein biiseissään.

Kun mietin, missä soittaisin tämän, niin kyllä se olisi taas siellä mummotunnelissa ihan alkuillasta. Valitsen biisejä tosi paljon asiakaskunnan mukaan. Soitan niin erilaisissa paikoissa: välillä juuri mummotunnelissa, mutta myös klubilla tai sitten yksityisbileissä, jossa on vaan kuusikymppisiä äijiä.

Oman musiikkimakuni mukaan en mene oikein koskaan. Minulta pyydetään kappaleita paljon ja tykkään kyllä soittaa toiveita. Olen ehkä vähän sellainen jukeboksi. Soitan aika pitkälti yleisölle tuttuja biisejä. Aika harvoin pääsee keikoille, jossa voisi soittaa vain omia suosikkeja. Keikkani ovat kuitenkin aika kaupallisia.”

Evelina
Kylmii väreitä
1,8

Suomen uuden popsukupolven kärkinimen Evelinan tuorein julkaisu Kylmii väreitä tähtää selvästi kesähitiksi.

”Minulle ei nyt tullut tästä kylmiä väreitä. Evelinassa minua on aina vähän häirinnyt tuo sen nasaalisoundi. Tämä biisi menee varmaan kesähitiksi. Se toimii, koska se on niin helppo. Se jää ihmisille päähän. Riimit olivat kaikki ennalta-arvattavia. Minulle ne olivat liian simppeleitä: huulet, huume, kuume.

Tässä haettiin ehkä vähän liikaa hittiä. Oltiin otettu vähän lattaria, vähän edm-soundia, puhutaan kesästä. Tuli sellainen fiilis, että se oli tekemällä tehty.

Firmakeikoilla huomaan, että myös 50- ja 60-vuotiaat haluavat kuulla suomiräppiä ja uutta poppia. Jvg:t, cheekit ja anttituiskut ovat kovassa huudossa. Kun kuusi vuotta sitten aloin tehdä firmakeikkoja, en voinut ajatellakaan soittavani mitään, mitä soitan nuorille. Nykyään se musiikki on aika samanlaista. Nuoremmatkin haluavat kuulla välillä jonkun ABBA-biisin.

Ihmiset seuraavat tosi paljon Spotifyta. Vanhemmatkin menevät sinne listakärkeen ja alkavat kuunnella. Vain elämää -tyyliset ohjelmat ovat vaikuttaneet paljon. Ne on tehty vähän vanhemmille, mutta mukana on näitä nuoria staroja, ja niistä tulee suosittuja vanhemmankin yleisön keskuudessa.

Edm on enemmän nuorten juttu. Oikeastaan vain Aviciin Wake Me Up tulee mieleen biisinä, jonka vähän vanhemmatkin haluavat kuulla. Jos yrittää soittaa jotain raffimpaa edm:ää, ei se kyllä toimi 50–60-vuotiaille.”

Sean Paul feat. Migos
Body
3,7

Suomeen kesällä saapuvat dancehall-veteraani Sean Paul ja rap-yhtye Migos liittyvät kesähittikisaan Bodylla, joka kuulostaa juuri siltä miltä luulisikin.

”Minun pitää kohta nostaa kaikkia pisteitäni, jos nämä menevät näin huonoiksi! Huomaan, että nämä biisit, joissa yritetään hittiä, ovat aika hidastempoisia: Despacito, Evelina ja tämä myös.

Tykkäsin tässä bassosta. Se oli niin voimakas. Jotkut räppiosuudet olivat ihan makeita. Se, kun se huuteli siellä välissä jotain. Ei tämä nyt kovin iskevä biisi kuitenkaan ollut.

Tästä jäi aika vähän mieleen. Biisissä ei ollut oikein kertsiä, jossa voisi laulaa mukana. Kaipaan sellaista. En usko, että tämä mikään kesän hittibiisi voi olla. Tämä käväisee siellä Suomen listalla ja sitten häippäsee.

Hyvässä kesähitissä pitää olla iloista menoa niin kuin Despacitossa. Evelinalta pitäisi ottaa se helppous. Sen pitää olla jotain, missä voit olla mukana. Kesähitistä pitää saada hyvä fiilis.

Tyhmä musiikki toimii, kunhan se ei mene liian tyhmäksi. Evelinan biisi oli vähän liian tyhmä ja helppo. Mutta kappaleessa pitää olla jotain, jonka kaikki oppivat, tyyliin ’kyllä täällä tarkenee’.

Ensimmäinen kappale, joka minuun kolahti, oli Fool’s Gardenin Lemon Tree. Etenkin, kun siitä tuli smurffiversio. Kuuntelin niitä pienenä. Se oli simppeli laulaa mukana, ja se oli ensimmäinen englanninkielinen laulu, johon pystyi menemään mukaan pikkutyttönä. Varmaan ne smurffitkin vaikuttivat aika paljon!”

At the Drive-In
Hostage Stamps
0,5

Hostage Stamps on kolmas single legendaarisen post-hardcore-yhtyeen At the Drive-Inin paluulevyltä Inter Alia.

”Tämä oli tällaista hipsterirockia. Ajattelin aluksi, että tykkään kaikesta musiikista, mutta en tykkää lattarista enkä tykkää hipsterirockista. Tästä oli vaikea löytää rytmiä. Kitarasoundit ja laulu menivät vähän sinne tänne, ja oli vaikea kuulla, mitä heillä on sanottavana.

Tämä oli mielestäni vain sekasortoa. Kappale alkoi makeasti, ja se kohta jäi mieleen, jossa jouset tulivat mukaan. Mahtipontisuus oli hyvää.

Tämän tyylisiä bändejä on niin paljon, että minun olisi tosi vaikea erottaa, kenen biisi on kyseessä. Pistäisin tämän soimaan jossakin Punavuoren hipsterirokkibaarissa. En laittaisi soimaan mummotunnelissa, enkä kyllä lätkämatsissakaan!

Dj-keikoilla käy välillä niin, että biisi jota soitan, ei toimi ollenkaan. Se pitää yrittää vaan miksata pois niin nopeasti kuin mahdollista. Tai käyttää se sitten tupakkataukona.

Tykkään kyllä rockista. Minulla on ollut hevivaihe. Kuuntelin silloin Iron Maidenia, Metallicaa ja mikä se oli se yksi ihan hirveä… Slipknot. Kuuntelen yhä Metallicaa ja Volbeatia, mutta en kyllä enää Iron Maidenia tai Slipknotia.

Muistan, kun silloin koulussa pojatkin laittoivat jalkaan sellaiset piukat housut. Kerran kaverin piti käydä vessassa, eikä se saanut niitä housuja pois, koska ne olivat niin piukat. Se pissasi sitten koulun pihalla housuun. Se on jäänyt päällimmäisenä mieleen niistä rokkiajoista.”

Verneri Pohjola
Pinch
4,2

Verneri Pohjolan Pinch on näyte jazz-trumpetistin tulevalta levyltä Pekka, jolla hän versioi isänsä Pekka Pohjolan kappaleita.

”Tämä alkoi tosi hektisesti. Ajattelin, että nipistys, indeed. Mutta kun se siitä rauhoittui, se olikin tosi lempeää jazzia.

Mielikuvissani olin joko merenrannalla tai terassilla. Tässä ei varmasti haettu mitään kesäfiilistä, mutta tuli kuitenkin fiilis, että valkkarilasi käteen ja tuollainen taustalle.

Ehkä ne mielikuvat tulevat siitä, että tässä ei ole sanoja. Sanat eivät vie sinua, vaan voit mennä minne vaan. Yleensä minua kyllä häiritsee, jos kappaleessa ei ole sanoja. Tykkään hoilata mukana.

Tämä vei minut näistä kappaleista eniten fiiliksiin. Ei tämä nyt kuitenkaan sellainen ole, että laittaisin soimaan autossa, kun ajan kotiin.

Kotona porukat kuuntelivat paljon J. Karjalaista, Kirkaa ja Mestarit areenalla -levyä. Ne ovat jääneet tosi vahvasti mieleen. Kuuntelen niitä edelleen.

Itse aloin tosissani kuunnella musiikkia 16-vuotiaana. Kun porukat sanoivat, että musiikkia ei saa laittaa lujalle, aloin kuunnella sitä tosi paljon! Muutin pois himasta ja ostin äänentoistolaitteet. Sen jälkeen minulla on ollut 24/7 musat kämpässä soimassa. Vessassakin on omat kajarit.

Silloin aloitin myös Jokereilla dj:nä. Peleissä tasarytmi on tärkein. Porukan pitää pystyä taputtamaan mukana.

Kaikista paras lätkäbiisi on Queenin I Want It All. Klassikoita pitää olla. Mutta on se ihan älytöntä, että ne Sandstormit, Kalinkat ja Säkkijärven polkat toimivat parhaiten vuosi toisensa jälkeen.”

Kyllä, arvosteluasteikko on edelleen 0,0–10,0.